Jollei ole älyttömän nätillä päällä sitä pitää kompensoida sillä että pitää ihan poskettoman hauska. Jollei ole hauskallakaan päällä niin pitää olla luova ja piirrellä kyyneleitä ja palavia sydämiä. Jollei osaa edes sitä niin pitää mennä omaan huoneeseen tai vaihtoehtoisesti johonkin muuhun suljettuun tilaan, joka ei käsitä tulenarkoja objekteja kuten 1)peilejä 2)kännyköitä 3)läksyjä 4)muita ihmisiä (varsinkaan perheenjäseniä tai poikaystäviä) ja 5) TIETOKONETTA. Mutta jos kaikesta huolimatta sellaisessa tilassa eksyy tietokoneelle,vihonviimeinen asia joka kannattaa tehdä on selata galleriaa kaksi ja puoli tuntia, etsien jonkun 92-syntyneen ernutytön kuvia,jonka haluaisi vain nähdä voidakseen tuntea ylemmyyttä ja perverssiä tyydytystä siitä ettei ole koskaan pahimmassakaan teini-iässään sortunut niin kornille tasolle. Ei kannata kysyä miksi juuri sen tytön kuvat tuottavat niin suurta vahingoniloa, sillä 80 prosenttiahan koko gallerian kuvista ajaisi saman asian, kenties jotkut vielä tehokkaamminkin.
Näinkin syvälle upotessa ei tunnu enää missään se että on saavuttanut sellaisen galleria-lobotomian tilan,joka ei salli mitään irc-galtsun ulkopuolista kontaktia. Varsinkaan sellaisten ihmisten kanssa jotka asuvat toisella mantereella ja ovat kanssasi samaan aikaan messengerissä ehkä kahtena päivänä vuodessa. Kannattaa vaan iskeä "Poissa"- titteli nimen perään ja antaa itseinhon loistaa ja kohota. Siinä vaiheessa ei ole enää edes väliä, että viimeisen tunnin olet kuunnellut aivan käsittämätöntä shaissea Winampistasi vain siksi ettet jaksa vaihtaakaan kappaleita. (Joskus itsetutkiskelun aikaan kannattaa myös rehellisesti kysyä itseltään, miksi on ikinä edes ladannut Panic! at the discoa tai jotain muuta paskaa. Kuten Depeche Modea!) Kannattaa myös unohtaa miksi alkujaan edes tuli koneelle.
Ihan pian iskee kunnon veret seisauttava stressi koulujuttujen takia, mutta ei hätää koska ihan pian alkaa myös Teho-osasto eli tehari (sanooko kukaan oikeasti "tehari?" I do). Kumpikohan ehtii ensin.
NP. DEPECHE MODE - JUST CAN'T GET ENOUGH