I've had enough. Tekisi mieli avautua jonnekin, mutta gallerian päiväkirja on varmasti viimeinen paikka sille.
Elävältä haudattuna jokapäivän ankeuteen jne.
Voiko tuntea nostalgiaa pelkkää tunteen muistoa kohtaan. Fuck this. Tarvitsen liittolaisen. Haluan ihmisiä jotka ovat kaukana, tai ehken kaipaakaan heitä, kaipaan vain päästä pois. Ahdistavaa kun sen tajuaa. Miksei vain jäisi jonnekin.