IRC-Galleria

olin tänään noin 04.30 vielä hereillä. 5.00, 6.00. seitsemän aikaan sain vihdoin nukuttua. varttia vaille kymmenen oli pakko nousta ylös ja lähteä töihin. olen eilisestä iltapäivästä asti odottanut kauhuissani puhelin kädessä sitä viimeistä viestiä tai puhelua.

petra makaa sairaalassa. olin aikeissa mennä tapaamaan petraa, mutta tuli viesti. "älä tule".
Se VÄHINTÄÄNKIN säikäyttää kenet vain. en ole koskaan pelännyt kenenkään puolesta näin paljoa ja toivon että kukaan muu ei joutuisi käymään tätä läpi.

vihaan itseäni enemmän kuin koskaan
miksikö?
en ollut petran luona ja petran kanssa silloin kun minulla oli siihen mahdollisuus.

Petralle
- Rakastan sinua, enkä halua päästää sinusta koskaan irti.
Olen pahoillani kaikista niistä valheista, kaikesta siitä mitä sinulta salasin.
Haluaisin vielä viimeisen kerran sinua halata.
Haluaisin niin kovin kertoa sinulle että rakastan SINUA enemmän kuin ketään tässä maailmassa.

Kiitos sinulle siitä ajasta jonka olimme yhdessä. Olen vasta jälkeenpäin ymmärtänyt että sinun kanssa olin onnellisempi kuin koskaan ennen.

En oikeasti halua menettää sinua, en näin.

OLET LIIAN NUORI, KAUNIS, HYVÄ JA RAKASTETTU IHMINEN JOTTA VOISIT LÄHTEÄ NÄIN POIS.
Miksi sinä, mieluummin lähtisin itse ja antaisin sinun jäädä terveenä tänne.

Jonkin verran lohduttaa tieto siitä ettet ole yksin kun lähdet.

Mitään en niin paljoa toivo kuin sitä että Petra heräisi, ja hänet todettaisiin terveeksi.
Saahan sitä toivoa, mutta todellisuudessa odotan vain sitä yhtä puhelua.

Tämä on yhtä tuskaa.
tuskaa.