IRC-Galleria

Tunne oli rampauttava, kuin rintaani olisi isketty suuri aukko, jonka seurauksena olin menettänyt tärkeimmät elimeni, niin että jäljelle oli jäänyt vain rosoinen avohaava josta yhä, pitkän ajan päästäkin, pulppusi verta. Järkeni sanoi, että keuhkoni olivat yhä kunnossa, silti haukoin henkeä ja minua huimasi, aivan kuin en yrityksistäni huolimatta saisi happea. Sydämenikin varmasti sykki, mutten kuullut sen sykettä korvissani; käteni olivat kylmästä siniset. Käperryin palloksi, puristin kylkiäni pysyäkseni koossa. Tavoittelin kaikin voimin turtumusta, pakoa tietoisuudesta, mutta se karkasi minulta.
Silti tajusin, että minä selviäisin. Tiesin mitä minussa tapahtui, tunsin kivun - menetyksen kivun, joka säteili rinnastani raastavina aaltoina päästä jalkoihin -, mutta pystyin sietämään sen. Minä kestäisin sen. Kipu ei ollut lieventynyt ajan mittaan, mutta minä olin vahvistunut kestämään sen.

Aika kuluu. Silloinkin kun se tuntuu mahdottomalta. Silloinkin kun jokainen sekuntiviisarin nytkähdys sattuu kuin tykyttävä avohaava. Aika kuluu epätasaiseen tahtiin, väliin merkillisinä pyrähdyksinä, väliin viipyilevinä suvantoina, mutta kuluu sittenkin. Minullakin.

Oli vain yksi asia, johon minun oli uskottava jaksaakseni elää: minun oli tiedettävä, että hän oli olemassa. Siinä kaikki. Kaiken muun minä kestäisin. Kunhan hän oli olemassa.

-Stephenie Meyer (suom. Tiina Ohinmaa)

se, joka panee, panee ketä panee, sillon ku panee ja niin usein ku nyt sattuu panee...

se joka ei pane, ei pane

:D

I cannot find a way to describe it
It's there inside; all I do is hide
I wish that it would just go away
What would you do, you do, if you knew
What would you do

[Chorus:]
All the pain I thought I knew
All the thoughts lead back to you
Back to what was never said
Back and forth inside my head
I can't handle this confusion
I'm unable; come and take me away

I feel like I am all alone
All by myself I need to get around this
My words are cold, I don't want them to hurt you
If I show you, I don't think you'd understand
Cause no one understands

[Chorus]

I'm going nowhere (on and on and)
I'm getting nowhere (on and on and on)
Take me away
I'm going nowhere (on and off and off and on)
(and off and on)

[Chorus]

Take me away
Break me away
Take me away

jaaha...ei tullu käyttöohjeita mukaan ku äiskä ja iskä mua väsäs... eikä mitään hajuu, mistä sais varaosii... palautusoikeutta ei myöskään myönnetty...

näillä on siis mentävä, mutta muistettakoon,että ei multa itseltänikään mitään kysytty... kaikenkaikkiaan turha hankinta... yhteensopivuus muiden markkinoilla olevien tuotteiden kanssa olematon... :/

ja hän joka ei kumartele ketään saakoon palkinnon... uu jee :D

thanks Joey, you know how I play my game... :P

jos tänään alkas joku uus vaihde... katotaan mitä tapahtuu...

kuiteski näillä nyt mennään,että semmonen orastava kurkkukipu on turruttanu kaiken muun tuskan... :D

haha!!! nauran täällä sekopäisesti ja odotan innolla lähipäivien haasteita, joita toivonmukaan ei tarvitse kohdata kipeänä...

hmm.. mut joo, suunta ylös, niin ylös,että ...:D

"mee vaan ensin, ku sul on noin pienet ostokset... mulla ei oo kiire"

-kiitos random täti kassalla, joka olit jo omat ostoksesi liukuhihnalle latonut <3

et osaa arvatakkaan, kuinka suuri apu olit ^^

Menee varmaan tää viikonloppu viel jotenkin ihan sekavis fiiliksissä... blaah!
Mutta ehkä sitä pitäs vaan koittaa kaikkina mahollisina ylijäämähetkinä raahautua lenkille, vaikka tuolla pirun kylmä onkin...

Ja mitä saa palkaks siitä,että alottaa lukemaan kirjaa, jossa käsitellään elämää suurempaa rakkautta... no nii just... mutta kaikesta huolimatta heräsin vaan yhen ainoon kerran viime yön aikana, tosin ei tossa hirveen montaa tuntia nyt silti tullu nukuttua.

Tökkii ja pahasti, mutta pitäs varmaan vaan alkaa tökkimään takasin... eihän tää nyt ihan perinteisesti oo mun tapasta, mutta kyllähän tässä on muutenkin muututtu aika paljon

Ihan noin saaliina edellisestä vuodesta uuden kynnyksellä:
Kyl mä voin sanoo, että mulla oli elämäni ihanin vuosi tuo 2008. Vaikka sinne mahtu paljon skeidaakin, niin kokonaisuutena on ollu mahtava taival. Sen myötä olen muuttunut, en ole enää se sama pikku poika, joka voi heittäytyä kaikkeen ajattelematta seurauksia. Kiitos. Ja toisin kun luullaan se kaipaus ja tyhjä olo ei johdu siitä, että olen yksin...

Toivottelen kaikille tasapuolisesti loistavia juttuja uudelle vuodelle ja törmäillään, kunhan taas pääsen kotiovesta ulos... :)

ei enää mitään pelejä...!
tuu sanoo se suoraan kiitos!
koska mä taidan tietää kyl

Koitan saada paketin kasaan vähitellen. Meinas karata koko homma käsistä, mutta sit tuli joku ihme herätys taas. Oikeestaan vasta nyt tää on iskeny... meni kuukaus sillee tajuumatta koko juttua, mutta nyt on valitettavasti täytyny alkaa tajuumaan. Mä oon vaan niin idiootti, että menee just joku kuukaus ennenku mitään tajuu...

Tuli kyl taas tänään käytyä niin mielenkiintosia keskusteluja, että huh,huh... ongelma täs on vaan se, että mitä enemmän mä tiedän, sen enemmän muhun sattuu. Mutta en kyllä varmaan osais olla tietämättäkään, oonko sit masokisti vai ihan vaan utelias. Kai se suurin syy on se, että nyt sitä vasta tajuu mitä on menettäny. Tuli vaan itelle ihan tyhmä olo, ku oon aatellu ihan toisin.

Eniten muhun sattuu se, että en ole osannut näyttää/sanoa, mitä mun pään sisällä liikkuu. Ja ylipäätänsä se, että tiedän kyllä, että minähän sen kaiken mokasin. Vasta tossa ihan viime aikoina mä jotenkin tajusin miten tää homma toimii ja olisin ollu onnellinen, jos sen olis voinut katsoa vielä vaikka kuinka pitkälle. Mutta en mä voi ketään mihinkään pakottaa.

Ehkä yksin on ihan hyvä olla... niin ne kaikki mulle väittää. Ja sit on nämä sankarit, jotka on sitä mieltä, että en osaa olla yksin. Osaan kyllä. Ja sit on ne, jotka väittää, että mulle on ihan sama kuka siinä vieressä on. Ei ole. Tiedän kyllä, että en osaa sanoa tai tehdä oikeita asioita liittyen juuri tuohon, mutta aloin oppia... jos sillä nyt mitään väliä enää on.

Hauskaahan tässä on juuri se, että onnistun aina satuttamaan niitä ihmisiä, joista kaikkein eniten välitän.

Mä en halua, että tämä olisi näin, mutta minkäs teet. En voi muuttaa yhtään mitään, vaikka muuttaisin heti, jos näin voisin. Tiedän kenet haluan, mutta niin ei vaan voi olla... ehkä vielä joskus teen kompromissin jonkin toisen ihmisen kanssa, mutta siihen on vielä pitkä matka. Olin vähällä tehdä isoja virheitä, mutta onneksi heräsin. Se ei olisi ollut sen arvoista, eikä oikein ketään kohtaan. En mä vielä pysty yhtään mihinkään. Ensin on vielä itkettävä monta, monta yötä.