IRC-Galleria

Mietin tässä yks päivä sanaa "oppivelvollisuus". Meille on toitotettu pienestä pitäen, että koulua on käytävä, koska suomessa on OPPIVELVOLLISUUS.

Tarkastellaanpas sanaa tarkemmin. Miten kukaan voi velvoittaa meitä oppimaan mitään? Se, että istumme sanktion pelossa usein huonosti ilmastoidussa ja meluisassa luokkahuoneessa jopa 8 tuntia päivässä, tunti tai kaksi kerrallaan, ei tarkoita että välttämättä oppisimme tippaakaan siitä, mitä auktoriteetiksi kutsuttu opettaja meille koittaa iskoistaa. Itseasiassa uskon menetelmän tuhoavan tietoisuuden luontaisesta oppimiskyvystä ja uteliaisuutemme asioihin. Systeemissä on ilmeisesti korvattu laatu määrällä sillä perusteella, että meidän on totuteltava 8 tunnin työpäiviin, jotta voimme tehdä niitä loppuelämämme. Palkkion (=hyvä arvosana, kehut jne) tavoittelu sekä sanktion (=jälki-istunto, luokalle jääminen jne) pelko, jotka ovat keskeisiä oppivelvollisuussysteemissämme näyttävät häivyttävän tehokkaasti oppimistilanteen nautinnollisuuden ja käsityksen oppimisesta itseisarvoisena toimintana.

Osuvampi ja vähemmän harhaanjohtava käsite siis oppivelvollisuudelle saattaisi olla läsnäolopakko/suorituspakko. Pulpetille nukahtelulla, nenänkaivamisella ja ihmissuhdedraamoilla ei nimittäin ole mitään tekemistä itse oppimisen kanssa.