Me ollaan kuin tuntihevosia. Herätään karsinasta niinkun nekin, lähdetään töihin samoja reittejä, tekemään samoja asioita, täsmälleen niinkun nekin kiertää kaviouraa päivästä toiseen.. "Vapaa-ajalla" mennään puistoon leikkimään, että ollaan hetki vapaita, aivan kuin ne pääsee vapaa-ajallaan toviksi aitaukseen "luonnon" keskelle. Illaksi mennään taas karsinoihimme nukkumaan.
Ja sitten me säälitään ensisijaisesti niitä hevosia? Kummat meistä on onnellisempia, me vaiko ne kaakit? Eikse sanonta kuulu et ota stidi eka omast öögast veks?
Lisäys: Kopukat hiffaa kenties elämän hetki kerrallaan, toisin kuin me hölmöt, jotka tehdään tää kaikki eläkepokaalin, sosiaalisen rispektin tai vastaavan urpouden (ns. paremman elämän) perässä kieli vyön alla ravaten.