Hävisimme jätkille 12-0. Tosin ei siinä mtn, kun naiset olivat hävinneet samaiselle jengille 22-0... ^^' Ensimmäiset 5 maalia jätkiltä olivat kyllä erinomaisia ja taitoa vaatineita, mutta väitänpä, että seitsemän seuraavaa olisivat jääneet syntymättä, jos joukkueemme ei olisi menettänyt taistelutahtoaan. Jos vastustaja olisi ollut naispuolinen, olisimme voittaneet tai pelanneet ainakin tasan. Nojaa, oli ainakin mukava pelata. Jäpiköiden kanssa pelaaminen on hauskaa tanssilattioiden lisäksi myös urheilukentillä ja pelilaudoilla. Suosittelen niillekin, jotka eivät ole aiemmin kokeilleet. Säbässä pitäisi olla kunnon kilpasarja sekajoukkueillekin.
Hauskaa oli. ^^ Mutta mikseivät jätkät katso silmiin, kun kättelevät? Itsetunto näkyy kyllä kentällä, muttei kentän ulkopuolisessa kontaktissa. Surullista. Joukkuehengessäkin oli parantamista: miksi pelitoveria, joka munaa, pitää haukkua? Meidän yhteishenkemme oli onneksi yhtä hyvä kuin yleensäkin. Nauroimme vain. Jos nauraa, tappio ei tunnu yhtä karvaalta.