IRC-Galleria

En muista olenko elänyt kesää, josta olisin nauttinut näin paljon kuin nyt. Ulkona on ihana olla, sinne tekee mieli mennä - tunnen jopa vetoa ulkotöihin (tosin niitä on tullut tänä kesänä tehtyä enemmän kuin koskaan). Riuhtoessani rikkaruohoja naapurini mailla ja möyhentäessäni multaa olen törmännyt mitä erilaisimpiin ötököihin. Onneksi olen nähnyt tuhatjalkaisentapaisia vain alle viisi - ne ovat kamalimpia. Hämähäkit kestän, vaikka halogeenikeltaisine peppuineen ja pitkine koipineen, mutta tuhatjalkaiset... Jos sellainen kiipeilisi ihoani pitkin, kangistuisin kauhusta. :S Mutta toisaalta huomaan ötökkäkammoni lieventyneen - tai ainakin ötököiden erilaisuussietokykyni kasvaneen - tehtyäni puutarhahommia sellaisessa villiintyneessä viidakossa kuin naapurini piha.

Saavuttuani kotiportille eräs toinen naapurini kutsui nimeltä ja kyseli mihinkäs olinkaan menossa jatko-opiskelemaan. Vastauksen saatuaan nainen venytti lausetta "Niin kauas!", lisäsi "Eikös sinne ole helpompi päästä?" (jostain syystä tämä kommentti kyseenalaistaa aina yhtä tehokkaasti Oulun yliopiston vakuuttavuuden verrattuna Helsinkiin - raivostuttavaa!) ja lopuksi toivotti onnea matkalleni. Montakohan tuollaista edellä kirjoitetun kaltaista keskustelua olenkaan jo joutunut käymään läpi.. puuh. Mutta onnentoivotusta vaalin. Ihmiset jotenkin heltyvät lähdönhetken koittaessa ja rupeavat tunteikkaammiksi. Mukavaa vaihtelua siihen ainaiseen jäykkyystilaan, joka höllentyy normaalisti vain alkoholin avulla.

Siivotessani varastoamme löysin äitini vanhoja käsityölehtiä. Mokomalla on niin upea kokoelma kaikenlaisia ompelulehtiä ja -kirjasia, että sormiani syyhyttää alati ommella jotakin. Lisäksi nuissa löytämissäni 1980- ja -90-lukujen vaihteen käsityölehdissä olevat vaatteet ovat toisaalta rumia (hirveän sekaisia neulekuvia, söhlättyjä kukkakankaita ja sateenkaarivärejä), mutta välillä myös varsin vakuuttavia (pidän erityisesti naisten- ja miestenvaatteiden samankaltaisuudesta). Ai, että kun nyt on niin ysärifiilis. ^^

Jeah, nyt ulkohommiin ja biitsille. <3

...

Paitsi että menin sitten palamaan ulkoduunaillessani. Selkäni on punainen kuin paprika ja olkapääni paloivat TAAS. Jostain kumman syystä olen aina ajatellut, ettei yksi kohta voi palaa kuin maksimissaan kahdesti. Yksi kohta voi palaa ainakin kolmasti, todistaa kirkuvaa punaa hohkaava olkapääni. Jäi vielä topin olkaimista kunnon valkeat raidat keskelle tuota kaikkea punaista tuoden mieleen sen PMMP:n raivostuttavan rallatuksen rusketusraidoista. Tai sitten Fazerin Marianne-karkin punavalkearaidallisen kääreen. Jee, jee.

Biitsi jäi nyt välistä. D: Ja tekee niin hirmuisesti mieli pelata rantalenttistä tai sulkapalloa. Tai sählyä nurmikolla. Olisi paljon helpompaa, jos nauttisi enemmän yksin harrastettavasta liikunnasta kuin joukkueurheilusta. Ei tarvitsisi haikailla, ettei voi tehdä jotakin, koska muut immeiset eivät ole samalla tuulella. :L