IRC-Galleria

Ensi viikon maanantain kohdalla kalenterissani lukee: "HANKI LÄVÄRI! <3" Silloin on otollinen ajankohta, jolloin säbäkausi 08-09 on ohi eikä kesätöitä vielä tiedossa. Itse idea lävistyksen ottamisesta on muhinut mielessäni ties kuinka kauan, mutta arkeni ei vain ole antanut myöten - eikä pelkoni. Molempiin korviini on tuikattu kahdet reiät (sattui :'S). Tavoitteeni olisi saada oikean korvan alalehteen kolmas ja ylälehteen kaksi lävistystä, vasen korva pysyköön vielä toistaiseksi sellaisenaan. Lisäksi astetta rajumpi toiveeni olisi saada kielikoru (himoinnut siitä asti, kun kaveri hankki - eli vuosia ^^'). Ja kaksi astetta rajumpi ja kaukaisempi haaveeni olisi hankkia tatuointi vasempaan ranteeseen. Jos olisin mies hankkisin sellaiset yakuzatyyliset olka-, rinta- ja hauistatskat (eivät näkyisi perus miesten paidan alta). <3

Juuh. Toivotan hyvää yötä.

emji-kun ;D sanoo:
hirveää, kun aku vastaa pusuun.. nenällään..
annikka sanoo:
suloinen. <3
emji-kun ;D sanoo:
ja kun nähnyt sen tonkivan sillä ties mitä.. on. ^^
annikka sanoo:
ah. tosiaan. ei tuollaisia pidä ajatella.
emji-kun ;D sanoo:
aloin "leipoa" koiraa ja tarrasi hampailla hetkeksi housunlahkeeseen, kun koitti päästä pois vatkauksesta x'D ja nyt sain sen niin levottomaksi, ettei jaksa löhöillä enää.
annikka sanoo:
: D
piristit sitä.
emji-kun ;D sanoo:
aha. jaksaapas. meni pöydän alle piiloon makoilemaan. tietää Oveluus, etten sinne yletä.
idiootti. tuli pois pöydän alta. kimppuun. muahhahhaa.
annikka sanoo:
xD oottepa sulosia!
emji-kun ;D sanoo:
x'D
hahhahhaa. yllättyi, kun iskin takaa.
annikka sanoo:
olet ovela. ;D
emji-kun ;D sanoo:
ovela, ovela olen. x'D
nostin syliini ja se hämmentyi totaalisesti. laskin takaisin lattialle ja alkoi leikkimään kuollutta. x'D
luuli, että kuolleilla liikkuvat silmät.. uuno. ahaa!! haluaa pirulainen lisää!! nuuhkuttaa oveni takana.
annikka sanoo:
ootte te suloisia. oikeasti.

Tiedä tuota.. ^^'

***

Palkka jäätelökiskaduunissa olisikin yllättävän jees. Ja Eniron mukaan yhdensuuntainen matka naapurikylille olisikin vain 10 km. Oij. Haluan duunin.

Menin hymyillen treeneihin ja kysyivät, mitä on tapahtunut. Sanoin nauttivani elämästäni ja todenneeni, että mulla on ihan hyvä elämä. Nauroivat, että tuollaista harvoin kuulee. Näinpä. Tunteeni on aito - ainakin oli. Niin iloinen, kun päässyt muutamasta riesasta eroon ja yli. Ah. Vapaus. Tai ainakin niin vapaa kuin tässä yhteiskunnassa voi olla.

Pääsykoekirjasta 36 sivua jäljellä..

Sain kutsun työhaastatteluun koskien jäätelökioskiduunia. Palkka ei liene kovin kummoinen ja työmatkaksi kertyisi n. 24 km pyörällä, koska kyseiselle seudulle ei juuri busseja kulje. Toisaalta ainakin alaraajojen lihaskunto pysyisi kesänkin ihanteellisena ja mielenterveyden häiriöt vähäisempinä, kuin jos olisin koko ajan vain kotona. Ja pienikin liksa on tervetullutta, työkokemuskin.

Joskus kaverini haaveili omasta jäätelöbaarista; itse haaveilin olevani liikekumppani tai kanta-asiakas samassa paikassa. Joten tavallaan toteutan menneitä unelmiani, jos pääsisin kioskille töihin. :'D

Huolettaa kyllä se pyörämatka (24 km). Työmatkaan lisättynä matka treeneihin aivan toiselle puolelle koko seutua: yhteensä 30-35 km - ehkä enemmänkin. Jösses. Tähän kohtaan joku älykkö aina tokaisee: hanki ajokortti.

Söin tänään sellaisia pieniä suklaamunia. Nyt ymmärrän, miksi ne ovat nimeltään suklaaMUNIA: koska kuori sanoo "riks" puraistessa. ^^

Huomasin Shakiran soidessa kaksi asiaa: ennen en keskittynyt lainkaan sanoituksiin kuunnellessani englanninkielistä musiikkia ja "Whenever, Wherever" tanssittaa yhä. Lyriikoiden suhteen terästäytynyt kuuloni erottaa nyt jopa the Gazetten "Silly God Disco"-kipaleenkin olevan lähes täysin englantia, kuten myös D'espairsrayn "Infection".

Tein eilen historiaa kokatessani: ruoka oli jopa hyvää! Söin samaa tänäänkin. ^^ Pastaa tomaatti-sipulikastikkeella. Sipulia piti pilkkoa toodella paljon (itkin kuin Niagaran putoukset ^^').

"Maailman tila 2008: Kestävä talous" -kirjasta 99 sivua jäljellä. Huh, välillä aika rankkaa luettavaa niin rakeenteellisesti kuin sanomankin kannalta. Päästökauppaa käsittelevän kappaleen rakenne oli niin järkyttävä (turhia toistoja, epäselviä ilmaisuja, könkeröitä selvityksiä palikammille lukijoille), että oli pakko lukea vain joka kolmas rivi, jotta kärsimys loppuisi nopeammin. Sanoma sen verran tärkeä, että kannatan "Maailman tila"-kirjojen ottamista mukaan lukion opetussuunnitelmiin. Ties vaikka ihmiset sitten ymmärtäisivät, miksi vuotavat hanat ja putket on tärkeää korjata pikimmiten. (JES, ENÄÄ 99 SIVUA!!! <3)

Olen taas kipeä. Kolmas kerta tänä keväänä. Kuolenkohan. Jaa-a.

Hävisimme jätkille 12-0. Tosin ei siinä mtn, kun naiset olivat hävinneet samaiselle jengille 22-0... ^^' Ensimmäiset 5 maalia jätkiltä olivat kyllä erinomaisia ja taitoa vaatineita, mutta väitänpä, että seitsemän seuraavaa olisivat jääneet syntymättä, jos joukkueemme ei olisi menettänyt taistelutahtoaan. Jos vastustaja olisi ollut naispuolinen, olisimme voittaneet tai pelanneet ainakin tasan. Nojaa, oli ainakin mukava pelata. Jäpiköiden kanssa pelaaminen on hauskaa tanssilattioiden lisäksi myös urheilukentillä ja pelilaudoilla. Suosittelen niillekin, jotka eivät ole aiemmin kokeilleet. Säbässä pitäisi olla kunnon kilpasarja sekajoukkueillekin.

Hauskaa oli. ^^ Mutta mikseivät jätkät katso silmiin, kun kättelevät? Itsetunto näkyy kyllä kentällä, muttei kentän ulkopuolisessa kontaktissa. Surullista. Joukkuehengessäkin oli parantamista: miksi pelitoveria, joka munaa, pitää haukkua? Meidän yhteishenkemme oli onneksi yhtä hyvä kuin yleensäkin. Nauroimme vain. Jos nauraa, tappio ei tunnu yhtä karvaalta.

Katsoin elokuvan nimeltä "Mamma Mia!". Välillä taitavasti ylilyöty - nauroin jopa. Olisi toiminut ilmankin Abban musiikkia ja aivan hirveää lopetusta. Meryl Streep on kyllä mahtava. Meinasin kuolla, kun Pierce Brosnanilta revittiin paita päältä. ^^' Ja vettä tihkui päälle... Kiittivät Afroditea siitä. Miksi? Liitetäänkö kreikkalaisen mytologian Afroditeenkin vesi? Venus kyllä posetti simpukalla ja syntyi veden vaahdosta (oikaiskaa, jos olen väärässä), mutta Afroditeen en ole aiemmin kuullut liitettävän vesielementtiä.

Varpaita kutittaa.

Tulin juuri KUMA:n allnighterista. Silmiä poltti ja mahaa kurni, kun saavuin Järvenpäähän. Olisin hakenut itselleni jotakin safkaa, vaikka pitsaa, mutta mokomat eivät tarjoile ennen lounasaikaa. >:P Nälissäni raahauduin dösäasemalle vain huomatakseni, että seuraava julkinen liikenneväline liikkuisi vasta kolmen tunnin päästä siihen suuntaan, johon olin menossa. Kävelin himaan. Unen- ja kunnollisen ravinnonpuute aiheuttivat rääkätyissä silmissäni hallusinaatioita: näin kirkkaanpinkkejä varjoja kymmenen kilometrin kävelyreissuni ajan. Ulkona varsin kylmä, joten palelin koko matkan nahkatakissani. Astuin vieläpä koiranjätökseen. Voitte uskoa, miten iloinen olin.

Oksettaa, paleltaa, väsyttää, nälättää, sattuu; allnighterin jälkeen ei saa ilmeisesti urheilla. En edes jaksa tehdä itselleni ruokaa.

Ainakin säästin ylihinnoitellun bussimatkan ja pitsan hinnan. :D Ostin legginsit (jeah, minihameiden ja mekkojen armollisin kausi alkaa! <3). Seikkaillessani Järvenpäässä päädyin huoltoaseman vessaan pesemään hampaitani erään moottoripyöräilijämuikin kanssa, ja juttelimme niitä näitä (pääasiassa moottoripyöristä, hohoo). Nauroimme. Nautin. Oli mukavaa aloittaa so called uusi päivä naurulla (tai oikeastaan aloitin aamuni tiskaamalla toisten tiskejä, mutta ei sekään ollut niin paha juttu ^^').

Oli kyllä mahtava yö. Tosi hyvä fiilis yhä, vaikka kärsin fyysisestä rasituksesta. Katsoimme erästä taikatyttöanimea (Le Hazard). Miehet jaksavat aina ihmetyttää taika-/koulutyttöfetissiensä kanssa. :O. Lolitafetissin vielä ymmärrän, koska kukapa ei rakastaisi röyhelöitä ja pitsiä!<3

EDIT: Argh!!? Kolmesta kasvistani jo toinenkin on kuollut. Reunustraakkipuu enää jäljellä (koeta kestää poloinen :'S). Olen surkea. ^^'

Koira onpi kans yks häirikkö. Aloin kelailemaan, mitä ihmettä, kun läppärin sähköjohto nyki ja pomppi. Aukusti oli onnistunut sotkeutumaan tuohon johtoon ja paineli tassuillaan sitä..hmm..mustaa mötkylää, joka yhdistää virtajohdon kaksi osaa, rattoisalla riemulla varsin keskittyneesti. Mötkylä ritisi ja ratisi - gorgi ihan innoissaan. Repesin nauramaan, jolloin Aku kohotti hörökorvaisen nallenaamansa ja tuijotti hämmentyneenä meikäläistä. :'D Meinasin kuolla söpöyden yliannostukseen. <3

Tuhisi taas tuossa vieressä. Ensin taisi nähdä unta, mutta sittemmin taisi paheksua sitä, että olen vielä hereillä ja mölytän musiikkia (uutena löytönä The Distillers -> koskaan aiemmin kuullut noin viskiäänistä naista - yllättävän nautittavaa).

Tapoin jälleen viherkasvin. Tai ainakin sain sen henkihieveriin unohtamalla kastelun (ellei sitten vihoittele vaaleanpunaisesta ruukusta). Nyt tuo kasvinraatoni on tehohoidossa keittiön pöydällä muiden almost-tappamieni kasvien kanssa. ^^'

Sain käsiini Gogol Bordellon "Super taranta!!"-albumin (2007). Miksi edes kuuntelen tällaista järkyttävällä englannilla rääyttyä soitinrumbaa, kun saan tästä päänsäryn hampaanpurennan seurauksena? Masokisti taidan olla. ^^'

Hajotin erään kirjastosta lainaamani albumin (The Best of the Undertones) kannen (surkeaa musiikkia, joten sinällään en tehnyt väärin, mutta..). Koira rutisti lainaamani biologiankirjan, etsi sieltä jostakin suklaarusinan ja lupsi sen sitten kirjan päällä. Argh. Ja datailen taas nukkumisen sijasta. Ja pirunmoinen nälkä. Oli muuten todella tuskallista repiä niskahiuksista laastari - yhtä tuskallista kuin saada niskaan haava. Miten iloinen elämä. Koirakin potkaisi. Näkee varmaan jonkinlaista saaliinjahtausunta. Haisee kuorsaten tuossa tuolin alla. <3

Pistin äsken nettihakemuksen ammattikorkeakouluihin menemään. Oli pelottavaa. Häselsin eritoten kohdassa, jossa työkokemus piti muuttaa kuukausiksi. Luultavasti vähättelin tekemäni työn määrää, mutta pitihän sitä pelata varman päälle. Huh, nyt on tuokin hoidettu. Eikä jäänyt viimeiseen päivään, joka on torstaina. x'D

Näihin hain:
1. Viittomakielentulkin koulutusohjelma
2. Sähkötekniikan koulutusohjelma
3. Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma
4. Kemiantekniikan koulutusohjelma

Hii, ties vaikka tavattais jossakin nuista. ;) Kaikki stadissa. Yritän kyllä yhä ensisijaisesti päästä akateemisen vapauden piiriin yliopistoon maantieteilijäksi tai biologiaa lukemaan, mutta nyt ajatus ammattikorkeakoulusta ei herätä samanlaista ahdistusta kuin vielä muutama kuukausi sitten.