IRC-Galleria

Rokkijuna lähtee puolentoista tunnin päästä eikä tavaratkaan vielä ole kasassa. Kohta pitäisi olla asemalla. Heitän muutaman rievun reppuun se selkään ja menoks. Yleensä Marilyn on myöhässä, mutta tänään se taidan olla minä. Tunnelma nousee kattoon, kun molemmat on jo valmiiksi räjähtäneen näköisinä asemalla. Tästä alkaa festarikesä ja me ollaan OIKEASTI nyt matkalla. Kipi, kipi kipi ja Provinssiin!

Heti sisään astuessa näki yleisen tunnelman. Taajamajunan sisäänkäynnille oli jätetty sanko stökikseksi ja porukkaa oli tupakalla kaljat kädessä uusille tuttavuuksille jutellen. Otettiin heti paikat ja jotta päästäisiin tunnelmaan kipitettiin ravintolavaunuun. Yllätykseksi sen vieressä oli DISCO, jonka laidalla porukka siemaili miestä vahvempaa ja tuli jutteleen mukavia. Axe-tyttö kierteli juttelemassa ja jakoi minisuihkugeelejä miehille. Niillä oli kuulemma lämpimät suihkut tänäkin vuonna Törnävässä.

Junamatka kului yllättävän nopeasti. Mentiin alueelle bussilla ja oltiin peräti ajoissa parkkipaikoilla. Tunnelma latistui yhtäkkiä, kun mukava puheen sorina, laulaminen ja juopottelu vaihtui odotteluun ja väkinäiseen hiljaisuuteen. Kaikki katselivat toisiaan kummasti ja tuntui kuin tässä kohtaa ei uskalla puhua. Lopulta Vastaava nosti äänensä ja aloitti nimenhuudon, onneksi tässä kohtaa myös Samaani, Enkeli ja Helinä siunaantuivat paikalle. Hiukan heltyi kireä tunnelma, mutta silti tuntui kuin oltaisiin karjaa. Taas jonottelua, jotta saatiin rannekkeet Lampaina siirryttiin jonkin ajan kuluttua työpisteelle, olo oli kuin hautajaiskulkueessa. Marilyn kuitenkin oli unohtanut reppunsa näin heti alkajaisiksi parkkipaikoille. Lähdin ilomielin sen kanssa hakeen sitä. Kun päästiin kauemmaksi alkoi heti puheen sorina ja tunnelma taas nousi huippuunsa.

Takaisin tultua jaettiin työvuorot. Me oltiin samassa työpisteessä Marilynin kanssa, Samaani ja Helinä kanssa omassa. Meillä neljällä oli myös samat työvuorot. Enkeli kuitenkin oli erityövuorossa, mutta onneksi Samaanin exä ja Hymy olivat kanssa samaan aikaan. Hymy tosin oli järkkärinä. Meillä meni just mahtavasti meidän vuorot. Nähtiin niitä bändejä mitä haluttiin ja aamuvuorot oli meidän eli juhliin päästiin aikaisin mukaan.

Meillä oli eka työvuoro. Meidän vuorosta tietty ei kukaan muu ku mä halunnu olla kassalla, joten minähän siinä kyykin. Juuri mitään ei tapahtunu ja suorastaan halusi, että joku tuli asiakkaaksi. Tuli tälläkin vuorola perinteisiä numeron kyselyitä ja tyrkättiin mulle joku lappukin missä oli numero. Se jäi jonnekin sinne Seinäjoelle. =D Kun vuoro loppu juostiin vauhdilla kattoon PMMP:tä. Ketun Marilyn vaan ei jaksanu jäädä ku yhden biisin ajaks vaan halus lähtee syömään. En ollu ehtiny mitään vielä siinä vaiheessa syömään niin se kävi oikein loistavasti. Riisiä ja kanaa.

Ruuan jälkeen etsittiin pojat. Symppis löytyi helposti, mutta Harry Morrison oli jossain Länsiportilla ja me ei tiedetty kun Itäportti. Symppis alko selittään, mutta neuvoi kaikista kauimman kiertotien ja poika oli hiukan kiukkunen. Vapaa-aika lensi siivillä ja muutaman turvin mentiin kassalle takaisin. Tällä kertaa Marilyn halusi olla kassalla ja Tuopinkaataja nimensä veroisesti halusi olla omalla paikallaan. Olin kolmantena eikä mitään tekemistä. Kysyin Tuopinkatajalta, mitä Marilyn normaalisti tekee. “No, se kantaa puhtaita tuoppeja tai istuu tupakalla”. Ei mun juttu! Kun ei ollu mitään tekemistä ja katselin, kun jonoon tuli ihmisiä enemmän ja enemmän, en voinut vastustaa kiusausta. Menin Marilynin kanssa myymään kaljaa jono eteni liukkaasti ja moni jäi juttelemaan mun kanssa, kun ei ollut sitä painetta että takana oli hirveä joukko ihmisiä ja myyjä jauhaa yhden kanssa. Tällä kertaa sain itsetehdyn “Kuuden ostajalle ilmainen” ja tietty numero pyyntöjä. Tippiäkin valui ihan kiitettävästi.

Kun vuoro loppui oli kyllä hieno olo. Päivä oli pulkassa! Kiiruhdimme etsimään pojat. Marilyn oli halunnut nähdä Alice in Chains, mutta halusi kuitenkin mieluummin teltoille: kurkkua kolotti. Pojat löyty helposti ja jossain vaiheessa Symppis kuitenkin katosi kotio. Matkaa Kyröskosken leirintäalueelle oli noin 20min, mutta se taittui joutuisasti ihanasta maalaismaisemasta johtuen. Leirillä odotti lämmin yllätys. Mäyräkoira!

Mentiin porukalla pyöriin ympäriinsä. Kaikkialla vaikutti kuolleelta ja ajatukset pyörivät Törnävän leirintäalueella. Miksi emme olleet siellä? Lähdettiin kierteleen leirintäalueelle ja osuttiin Laihialaisten leiriin. Muuten olisi ollut mukava jäädä jutteleen siihen, mutta tuntui kuin kaikki leirin hyttyset oli keskittyneet siihen paikkaan. Sitä paitsi yksi pojista tuntui ottavan turhan henkilökohtaisesti meidän laihialaisvitsailut. Kohta eksyttiin notskille, missä pojat grillas makkaraa. Vähän tuli jutun juurta, mutta porukka tuntui olevan liian varautuneita. Marilyn ja Harry Morrison halus nukkuun, mutta itsellä ei ollut sellanen olo. Käveltiin teltalle ja toiset alkoi mennä nukkuun. Pälyilin ympärilleni ja etsin pako paikkaa. Niitä kahta on ihana katsella, kun ne on vasta rakastuneita. Mutta kolmantena pyöränä kokopäivä? Nouuuu… Ei mun ilta voi tähän päättyä.

Yhtäkkiä huomasin, kun Miekkonen ilmehti naapuriteltoilla. Sillä oli nätti tyttö sylissä ja muutakin porukkaa ympärillä. Siinä pelastus! Menin juttelemaan tyypeille ja minut istutettiin joukkoon mukaan ja sain pullon käteeni. Leiriläiset oli sukulaisia keskenään ja hauskoja tyyppejä. Miekkonen oli Saksasta ja tyttö sylissä sen pikkuserkku. Yksi serkuksista oli Walesista ja loput oli Pääkaupunkiseudulta. Juteltiin kaikenlaista matkustelusta, historiasta, politiikasta ja tietty Stadin baareista. Yksi jätkistä sanoi valvovansa kauemmin kuin minä ja sammui lähes tulkoon heti sen jälkeen. Sitä poikaa kiusattiin pumpattavan barbaran (jonka joku oli voittanut arpajaisista) kanssa a la tyttöystävä. Barbara tosin sai reiän. Porukka ehti vaihtumaan ja kello tuli yhdeksän. Työt alkoi kahdeltatoista niinpä päätin ottaa pienet nokoset.

Heräsin yhdeltätoista Marilynin kelloon. Päässä soi “Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä eikä kukaan muu….” Mutta ulos astuessani Svedupellet rämpytti kitaraa ja kailotti kovaan ääneen “Sommartiden he,j hej, sommartiden….” Voi heleveta! Se soi sitten koko päivän päässä… Matka alueelle oli yhtä tuskaa ja tuntui kestävän ikuisuuden. Silmät pysyi tuskin auki ja piti koko ajan skarpata, että sai nostettua jalan toisen eteen. Mutta matkalla piristyi.

Ihme, että ehdittiin ajoissa. Meidän työpisteestä oltiin melkein koko vuoro tauolla ja rahat laitettiin kassaan vasta vuoron lopulla. Mut pakotettiin taas kassalle, vaikka silmät oli ristissä. Toinen vastaavista tuli todella varovaisesti sanomaan, ettei me saatais olla kahdestaan kassalla. Harmi! Se oli niin hauskaa… Onneks vuoro viimein loppu ja päästiin tauolle. Käytiin syömässä ja se helpotti kummasti oloa. Kokopäivänä tosin ei niinkään kiinnostanut käydä katsoon bändejä ja lähinnä katselin kyllästyneenä Harry Morrisonin ja Marilynin painimista. Jotenkin väsynyt olo… Sekin on niin rouviintunu.

Toisella vuorolla Marilyn halusi olla kassalla, mutta ei jaksanut sitä yksin kymmentä minuuttia kauempaa ja mä tietty jouduin. Kolmannen vuoron lopussa kuitenkin sain tarpeeksi kännisistä ja heitin hanskat tiskiin ei enää tätä mulle. Eniten harmitti se, että meidän 5e tippi oli pöllitty sillä välin kun kävin vinguttamassa kortti, vaikka se ei ollu mun homma. Tuopinkaataja ei osannu ja Marilyn oli joko tupakilla tai hakemassa lisää tuoppeja. Vikatikki oli mies, joka tuli kolmatta kertaa kännissä ja yritti tahalteen loukata. Marilyn tuli tilalle.

Kun päästiin pois olin ikionnellinen ja ulkona soi vielä HIM. Kipitettiin päälavan eteen ja kuunneltiin lumoutuneena, kun lovemetal värisi kesäyössä. Seuraavaksi oli Apulannan vuoro ja se keikka nosti taas mun juhlafiiliksen takaisin. Keikan jälkeen mentiin teltoille, missä Harry Morrison jo veteli sikeitä. Yksi svedupelleistä tuli jutteleen ja pyysi seuraks. Jäätiinkin tosin kioskin kautta. Siinä porukka oli Suurimmaksi osaksi Porista ja löytyipä joku Tampereeltakin. Katsottiin vaan kun kaukana kaatui pajamaja “Hah, hah… Toivottavasti ei ollut ketään sisällä.” Kohta paikalle ilmestyi jätkä sortsit päällä ja kertoi kuinka oli nojannut seinään ja todennut, että nyt heittä ja pahasti. Eipä ollut heittänytkään vaan pajamaja oli heittänyt volttia. Paikalle oli tullut järkiäreitä ja kun tekijä ei ollut suostunut antamaan nimeään ja poistumaan tuli lisäksi myös poliisit. Poliiseillekaan jätkä ei suostunut antamaan nimeeän ja kertoi luulleensa pajamajaa Spidermaniksi. Hänen siis piti pelastaa maailma. Konna maijan sisälle ja asemalle!

Kohta tuli lisää porukkaa kilttipukuinen mieskin oli saapunut paikalle. Tämä kuului vissiin svedupelleihin. Yhäkin soi Sommartiden päässä. Kiitos pojat! Kohta paikalle iskeytyi porukka lautapelin kanssa. Kovasti muodostettiin joukkueita, mutta nopitus ei toiminut niinpä pelistäkään ei tullut mitään. Lisää porukkaa… Kanadalainen vaihto-oppilas kavereineen tuli pummimaan tupakkaa ja sitten alkoi soimaan jossain Madonnan “Like a virgin…” Koko porukka tanssimaan aamuyössä edellisillan leiripaikalle. Siellä oli samat tyypit kuin edellisenä päivänä. Joku epäonninen oli sammunut kumiveneeseen jallulehden kanssa. ensin otettiin muutama kuva. Kiltti istuskeli melkein sen naaman päällä. Yhtäkkiä Kiltti ja Kandalainen saivat hyvän idean ja nostivat kumiveneen kahvoista. Sen kaverit huus perään, että ei oikeesti. Juoksin perään katsoon ettei ne oikeesti heitä sitä järveen, mutta niinhän siinä kävi. Kiltii vielä sysäs sen kauemmaksi rannasta. Puhuin järkeä pojille ja Kanadalainen ja muutama muu kävi pelastaan sammuneen ressun. Rantauduttuaan tämä laitto tupakaksi.

Vähän aikaa hengailin edellisillan leirillä, mutta se tuntui vanhan toistolta niinpä lähdin käppäileen. Päädyin Kanadalaisen ja sen kavereiden leirille, jotka tohkeissaan selitti kumivene tapahtumasta nukkuneelle. Kanadalainen poppoineen asusteli Kotkassa. Meidän seuraan lyöttäytyi vielä joku häismä jostain niin pikkukylästä, että suurin osa siitä kylästä oli lestadiolaisia. Kaikkea sitä kuulee… Seitsemän aikoihin rupes porukka tipahteleen ja ajattelin, että miks ei itsekin. Kello oli jo reippaasti yli kahdeksan kun kömmin Marilynin viereen nukkuun. Harry Morrison heräsi samaan aikaan.

Meidän vuoro alkoi kymmeneltä. Marilyn oli lsittanut kellon herättään, mutta jostain syystä ei ollut ymmärtänyt, että sitäpitää totella (siis minuahan ei nukuttanut, minun vikahan se ei ole =P). Herättiin kymmentä vaille kymmenen ja tuli pikkasen kiire piti pakata kaikki kamat mukaan ja viedä ne vielä työntekijöiden narikkaan, sillä me vaihdettiin asutusta koululle. Tultiin puolituntia myöhässä. Se ei kyllä tuntunut haittaavan, sillä Tuopinkaataja istui yhä tupakalla ja muutenkin porukka oli vielä alkutekijöissä. Nyt alistuin juomaan EDiä, joka piristikin kummasti ja oli mukava tehdä taas töitä, vaikka unta ei juuri pallossa ollutkaan. Virheitä tapahtui usea kyllä. Sen verran väsynyt oli.

Ekan väliajan vain hengailtiin ja käytiin syömässä. Tokalla vuorolla oltiin Marilynin kans kaksin, koska Tuopinkaataja piti vuorot yhteen ja sai åidettyä vapaa-ajan yhteen. Tokan vuoron jälkeen oli taas päivä puolittain pulkassa ja lähdettiin käymään koulussa suihkussa. Olikin ollut jo todella inhottava olo, kun ei ollut tullut ollenkaan käytyä suihkussa. Mulla ei tietty ollu mitään mukana vaan sain lainattua Marilynilta.

Kum tultiin takas b-teltalle oli talkoot pystyssä. Tarkoitus oli siivota alue ja laskea tynnyrit tyhjiksi. Tietenkin rohmuna haalin itselleni neljä siideriä lisäksi saatiin vielä ilmaista ruokaa. Olin nukkunut niin huonosti, että jo ensimmäinen alkoi nousta päähän. Vaikka kovasti tunnelmaa piti nostaa ei se noussut ihan kattoon asti väsymyksen takia ja mulle laulettiin “Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot…! Muuten hyvä, mutta kun laulaja ei vain mua tuntenu.

Kohta tuli ajankohtaiseksi lähteä taksiin. Sehän löytyi ja ajettiin Rytmikorjaamolle, missä päätösjuhlat oli. Olo oli kovin tärkeä, kun saatiin kalja lippuja: “Vaan neljä?” Noh… Loput sit rahalla. Koko päätöspippaloissa oli todella pienet alueet tupakoinnille: ulos pääsi ja ennen sisäänkäyntiä. Siellä oli joku bändi esiintymässäkin. Marilyn lyöttäytyi heti joidenkin rokkareiden kanssa ja löysi kaltaistaan seuraa. Pyörin ympäriinsä jutellen kaikille ja oli vähän eksynyt olo. Todella sekava olotila ja hukkasin lompakkonikin kaksi kertaa ja aina joku porukasta antoi sen mulle. Pian menin Marilynin luokse, joka ehdotti että mennään käymään poikien treenikämpillä, jotka oli ihan lähellä. Kuulosti ihan hyvältä ja mentiin sinne. Ne olikin suoraan meidän alapuolellamme samassa rakennuksessa

Meidän piti lähteä pois sieltä, mutta oli niin väsynyt, että halusin jäädä sinne yötä. Nukahdin melkein basson soittoon ja uni ei ollut kaukana. Yö siellä oli kuitenkin kylmä, kylmempi kuin ulkona. Olin lyhyessä hameessa, samassa kun aikoinaan Valkekoskella. Siellä ei ollut mitään peittoa, sain vain ystävällisesti takin lämmikkeeksi.

Aamulla me saatiin kyyti koululle. Ääni oli jokseenkin mennyt, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti. Se korjaantui päivän aikana. Tampereelle saatiin kyyti Hipiltä ja pysähdyttiin matkalla ABC:lle Samaanilla oli hirveä kiire työkkäriin ja KELAan. Ite menin kotio vaan veteleen sikeitä. Katoin kolme leffaa putkeen Amélie, Kukkia ja sidontaa sekä Monte Criston Kreivi.

Tiistaina yritti arki tehdä tulojaan, sillä töihin oli mentävä… Onneksi päivä ei ollu raskas, mutta sitäkin mukavampi. Pääsin hehkuttaan sitä, mikä on tärkeintä koko Suomen kesässä…!