IRC-Galleria

20. päivä alkaa lukukausi tentillä. Sain lainattua ensimmäisen tenttikirjan ja se on nimeltään "Auttajan varjo". On se jännä miten nää kirjat laittaa ajattelemaan ja miettimään syntyjä ja syviä. Rupee miettimään ihan uudenlaisia asioita ja merkityksellisiä sekä merkityksettömiä seikkoja. Juuri alkukesästä nousi pieni sananharkka pääkaupunkiseudulla sattuneesta tapauksesta, jossa turvamies oli käynyt naisen hakkaajan päälle. Toinen sanoi, ihan oikein teki. Sellaisia täytyykin lyödä nyrkillä päähän. Eniten huolestutti, kun sen toisen ammattina oli myös turvamies.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei lain kuulu noudattaa luontoa vaan korjata se. Siksi mielestäni ei laissa tulisi pystyä langettamaan kuolemantuomiota ja kuka myöskään on tarpeeksi muiden yläpuolella päättämään elämästä ja kuolemasta. Mutta missä menee auttajan rooli? Onko ns. ammattiauttajalla oikeus päättää kuka saa apua ja kuka ei? Mitä jos en haluakaan hoitaa raiskaajaa tai insestiin syyllistynyttä äitiä? Ja mikäli jossain vaiheessa valmistun sairaanhoitajaksi niin autanko todella vanhusta, jos käännän hänet päivittäin, kun hän ei siihen itse pysty, kun sydänkäyrä näkyy, mutta ei lainkaan eloa kasvoissa. Ymmärtääkö hän edes.? Tai jos vuodesta toiseen päädyn vaihtamaan kehitysvammaisen vaipat tai nyppimään madot juopon vaatteista tavaten hänet yhä uudelleen ja uudelleen vastaanotolla.

Mikä kääntää siis sympatiat turvamiehen puoleen, joka hakkaa ja potkii maassa makaavaa miestä. Oli hän sitten vaimonhakkaaja tai ei. Turvamies on sen miehen yläpuolella. Jos mies tekisi vastarintaa tulisi aimo sakot. Äsh...! Vaikka mielestäni kaikki teoistaan huolimatta kaipaavat hoitoa, onko sairaanhoito se osa-alue, jossa ihmisiä autan. Pusken vaan lääkkeitä, pesen ja kohenna tyynyä. En itse edes usko lääkkeisiin, jos pystyn niin en kyllä niihin koske. Moni asia pystytään ehkäisemään lääkkeillä, mutta onko loppu kuitenkin enemmän ihmisen arvoinen ilman niitä.

On niin monta muuta asiaa, mitä olisin voinut tehdä, miksi olen väkisin valinnut tämän. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Haluan auttaa, mutta haluanko hoivata. Suurimpia intohimonkohteita koulussa on aina ollut matikka ja historia. Molempia pystyy käyttämään tälläkin alalla lääkelaskuissa ja vanhojen ihmisten ymmärtämisessä. En kai nyt kuitenkaan vanhusten kanssa töitä tekisi ja lääkkeitä en mielellään jakaisi. Psykiatrinen sairaanhoito olisi oikein kiinnostavaa ja varmasti antoisaa, mutta mielestäni onnenpillerit on hyvin vääräsuunta lääketieteelle.

Oon kuitenkin enemmän huolissani aidosti ilmastonmuutoksesta ja meidän nykyisen markkinatalouden kestämättömyydestä. Eihän mikään voi kasvaa ikuisesti ja siihenhän nykyinen hyvinvointimme perustuu, jossain tulee kyllä katto vastaan. Kyllä kaikki tulee romahtamaan ja sitten ihmetellään mitä tapahtui... Muistakaa kun ostatte asuntoja tingatkaa oikein kunnolla, sillä vaikka pyyntihinnoissa ei näy asuntojen hinnat on laskussa.

Ihme höpinöitä! Huomaa, että kello on jo paljon ja levottomia tulee mieleen. Toivottavasti kukaan ei lue tätä...