Noh tietenkään en saanut nukuttua.
Siihen aikaan kun menee nukkuun kaikki haluaa herättää...
Mut soitettiin yhdentoista aikaan työhaastatteluun ja yhden aikaan päätin sitten kunnolla nousta. Äiti vaati mut lähteen kahdelta lakkiaishame ostoksille, mutta koska ilma oli hirveä ja sateinen, lähdin aika vastentahtoisesti. Ihan mukavaa oli ei siinä mitään, mutta mitään hametta ei löytynyt. Tai löytyi montakin, mutta ne olivat niin kalliita, että äiti päätti lyödä mulle tukun rahaa espanjan matkaa varten.
Kotona aloin kirjottaa keskiviikko tarinaa, kun se vielä niin selkeästi oli mun mielessä. Ja samaan aikaan juttelin kavereiden kanssa. Sitten Symppis päätti tulla meillä käymään ja myöhemmin Marilyn seurasi perässä. Me katsottiin Stephen King -leffaa, joka meidän äidin ja pikkusiskon mielestä oli hyvä. Sen piti olla kauhuleffaa, mutta jotenkin kummasti hauskaa meillä oli.
Symppis jäi meille yötä, kun ei Hatsuun jaksanu enää lähtee... Kun Marilyn suunnisti kohti kotia me laitettiin nukkuun. Nallenkin piti ryömiä meiän vessan lattialle sammuun, kun se oli ollu Be-Bopissa juhlimassa koulun viimeistä päivää... Onneks olkoon Nalle! Mutta kun se soitti ilkun jälkeen unen pöpperössä sanoin että "tahtoo nukkua, ei jaksa avata alaovee". Olin niin poikki! Mutta Nalle ei pistäny hanttiin joten ilmeisesti meni kotiin. Oisin kyl varmaan suostunu jos ois ponnekkaasti vaadittu, mutta olin niin rikki niiden valvottujen tuntien jälkeen.
Mutta toisin kuin kaikki muut tässä maassa tänään meen töihin illaks. Bilettäkää te ja muistakaa, mitä kaikkee kivaa mulle on käyny sillä välin kun ootte asentanu putkia, näpytelly koneita ja raapustellu kirjaimia paperiin. Nyt mä teen töitä... Pitäkää te vaan kivaa... Ei käy ees kateeks. Tiedätte, mitä tarkotan jos mut tunnette.