IRC-Galleria

murentua pieniksi palasiksi
kun ei jaksa maailman painoa
pyyhkiä tomut varpailtaan
ja jatkaa eteenpäin

Mun ihana mies tuli vastaan lentokentälle, ihan yllärinä. Ja mä olin niin onnellinen, kun sain taas nukkua yöni sen vieressä.

Hihi,
vähäkö jööttiä kävellä marraskuisessa sateessa musta pitkä nahitsu päällä keskiyöllä :P
Nautin.

---

Tän paikan olemus on muuttunut. Nyt kaikki on oikein tai hyvin. En osaa selittää, jokin paha on pois. On rauha.

Vihdoinkin tuntuu, että on mieltä tuoda tänne se, joka on mulle kaikista tärkein.

---

Ja päivän mietelause:
Älä mieti, mitä odotat. Mieti, mitä saat.

Pitkän henkisen kaamoksen jälkeen on taas hyvä. Ehkä ei tarvikaan mennä talviunille, vaan voi oikeesti nauttia parhaasta vuodenajasta.

Kai mua vaivaa nyt mielenhäiriö nimeltä onnellisuus ;)

Eilen Ryhmäteatterissa kattoon "Hyvin päättyy kaikki - tyly komedia".
(http://www.ryhmateatteri.fi/index.php?id=10)

Jälki oli aika epätasoista, mutta näytelmä oli silti viihdyttävä. Tosin välillä kävi mielessä, että miksi tulla katsomaan tätä teatteriin ja maksaa lipuista, kun samaa voi nähdä joka päivä kotikulmilla.

Kannatti silti.

Askartelin sit ekaa kertaa elämässäni seitania, perinteistä japanilaista vehnäprotsku- eli gluteenihöttöä. Ihan hyvä ekaks yritykseks. Innostus synty, ku ostin Ruohonjuuresta (nykysi joku fakin Ecoshop) järjettömän hyvää savuseitania. Sit oli pakko yrittää ite, säästöjen toivossa.

Heti ku on aikaa ni: "uudestaan, uudestaan!"

Aikoinaan (ehkä 15 v. sitte?) koitin tehä tofunkin ite, mutta siihen kyllästy äkkiä. Liikaa vaivaa. Ja ny Helsingissä on helppo saada Aito Tofun laadukkaita erimakusia könttejä. Etnokauppojen tofujen laatu on epätasanen ja markettien tölkkitofut pilaa läpitunkeva säilöntäaine.

Ens kerralla, ku teen seitania, teen sen eka maustamatta. Keitän sit kasvisliemessä ja marinoin intialaisittain (valkosipuli, garam masala, inkivääri, curry, tuore korianteri, chili) ja laitan sekaan vaikka johki peruna-kasvis/kikherne-curryyn. Pakko tulla hyvää :P¨

Luulin, että jotkut Nutanan soijapyörykät ja Metrokebabin falafel on ok, ennenku tiesin paremmasta :)

PS. Viime kesänä yliopiston päärakennuksen Unicafessa oli muuten niin hyvät vegaanisafkat, että teki mieli _melkein_ alkaa vegaaniks.

Töissä oli ma-to kauheesti paineita, mut pe oli normaali. Oon kuitenki tosi onnellinen, ku mullon kotona ihana mies, joka saa mut rentoutuun työpäivän päätteeks.

Eilinen Radium oli ekaa bändiä lukuun ottamatta kans mainio.

Tänää askarsin kotona herkkuja täytettyjä paprikoita ja herkkusienii. Nam. Halla kan nog (vaikka köksä ja laulu oli aina mun huonoimmat numerot).

Ei näin.

Hyvä päivä. Ekstaasissa humpattu Russian Loven Hover Jackia ja Gala Brutalee. Näin sen elämän kuuluu mennä.

Käytiin sit R&A:ssa kattoon "Kahden rannan tarina" (http://www.hiff.fi/elokuvat/elokuva.html?elokuva_id=107).

En tiedä onko se loppupeleissä hyvä vai huono asia, mutta dokkarin peittelemätön asenteellisuus antoi filmille naivistisen olemuksen.

Mua alkoi naurattaa, kun alussa maalailtiin tunnelmaa joen maisemilla ja linnuilla hartaasti. Yhtäkkiä pärähtää ilmoille hirvee jylinä ja näytetään rakenteilla olevan tehtaan piippua. Ja sitten: "paska haisee ja balalaikka soi". Maansiirtokoneet jyrisee. Kyönää tursuu piipuista ja putkista.

Filkasta aisti aidon vastarantalaisten huolen, mutta isot miinukset harhaanjohtavasta otsikoinnista. Tehdasprojektin kannattajat loistivat dokkarissa poissaolollaan. Ehkä toisen rannan tarina olisi ollut osuvampi. Dokkarina kehno, progandafilminä ehkä varsin vetoava?

Parasta antia oli kuitenkin leffan jälkeinen paneelikeskustelu. Sai ajateltavaa vähäksi aikaa.

Ja mikä tän ituhipin mielipide sitten on aiheesta eli koko tehdasprojektista. En mä tiedä. Jos vaiks lähtis paikanpäälle kattoon... ;)