IRC-Galleria

kynttilän valo on pehmeä ja lämmittää. saman tekee jotku ihmiset. ne kerää ihmisii ympärille ja antaa ihmisille kaiken eikä vaadi itelleen mitää. tällasii ihmisii on helppo lähestyy ja niil o helppo puhuu. ne pysyy omass suojassaa, tulee ja palaa takas piiloonsa. ja pitää päivän päätteeks kaiken jälleen sisällää. toiset ei pysty tähän. kyse on luottamuksest ja kunnioituksest. ystävyydest ja uskollisuudest. suru, kipu, tuska ja ikävä. ne voi viedä sutt mennessää ilman et huomaatkaa. sielt ei o pois pääsyy. just ko sä aattelet ett nytt kaikk o hyvi ni ei sit kuitekaa oo. mikää ei koskaa o hyvi. kaikki ei tu koskaa järjestyy. se tunne ko tietää ettei pääse pois ei o kiva. se pahenee ko sen huomaa useemmin. aamulla herätessää huomaa ensimmäiseks ajatelleen sitä. illal nukahtaa ahdistuneena ja surullisena, tietoisena siitä ett elämä ei täst tuu helpottuu. puhumine saattaa auttaa. mut jos puhuu ja kertoo ihmisille ain vaa kui huonost sull menee kui paska päivä sull onn kui sä inhoot sun elämää ja miten sä et jaksais jatkaa mitä se toine aattelee. miten se ite jaksaa. ei se varmaa kovi kivalt tunnu vaa kuunnel toise valitust. jos jakaa ja levittää suruu. siirtuu tunne toisell. vaik pienki tunne ni kuitski kannettavaks se tulee. jos kannettavaa kertyy liikaa joutuuks sun ystävät kanss tähän pois pääsemättömää pimeyden kuplaa. ko tuntuu ett on jään tänn yksi pimeesee ja kylmää. se ko luulee ettei kukaa ymmärrä. se ett epäilee itteenss ja muitt. se painaa harteitt. se tuupertaa maaha. liika viha peittää ihmise alleen. se muuttaa. hiljaa. salass. yhten päivänn sä tuut huomaa ett paras ystäväss on täss kuplass. sä koitat auttaa sitä. se ei tuu onnistuu. sä petyt ittees. ja illal huomaat ite olevas täs kuplas. kuplas jost sä et pääse pois. nii pimees et sä et enää nää muit. nii kylmäs ett mitään muuta ko kylmii ankeit tunteit sä et voi enää tuntee. nii hiljases et huutoki kuulostaa siipie havinalt. ja lopult viell nii yksinäisess ett sä et sun parast ystävääs tuu koskaa löytää. ketää sä et nää. ketää se et kuule.ketää sä et tunne. ketää ei sua löydä. ketää ei sua lopult muista. ketää susta ei enää välitä. kaikki hävii. aika kuluu. se aika jona viel huomasit asioit. se aika jona sä viel pystyit itkee ilosta. se aika jolloi sä pystyit sanoo et sä rakastat. kaikki tää menee pois. ei tuu takas. ketään ei sitä tuu löytää. ketää sua ei pelasta. ketää ei sua hae pois. sinne minne sä jouduit. sinne missä sä olet ei kukaa tuu löytää. sitä ei oo.

ain löytyy jotaa mist valittaa. Se o iha turhaa mut silti sit tehää. Jollaki o asiat kuiteki huonommi. Sitä turhautuu kaikkeen. vaik ei ain jaksais voi sen feikkaa. ei se ain mee mut toisinaa voi olla iha hyvä et muut uskois et kaikki o hyv. voi sitä ain vähä rajottaa mut josku pitää antaa menn et taas jaksaa. Ei se kovi kiva oo katseit kerää. Ei ketää tajuu. kun sua sattuu sit tulee ajatelleeks kaikkee erikoist. josku aika pelottaviiki asioi. täl hetkel pelkään itteeni. pimees pieni valo valasee paljon. ketä on mun valo? jos ajattelee et on arvostettu. on lahjakas. on toivoo. on tulevaisuus. on kaunis. on tärkee. on rohkee. on ainutlaatunen. ko näi aattelee ja näi uskoo on olo parempi ja jaksaa taas koittaa. pieni hetki on tärkee. se merkitsee paljonn. se voi murtaa kaiken. se voi nostaa sut syvyyksist. elämä on alussa tyhjä taulu. mun taulu on viel melko tyhjä. pari kuvaa siin jo on mut suurin osa siit on tyhjää. ei siit löydy viel kunno luonnoksiakaa. nii helppo se o pyyhkii tyhjäks. liia helppo. mist tietää mikä o oikee suunta?

jos täs maailmas sais viettää loputtomast aikaa olisko ihmiset toisillee ystävällisempii. ei ois mitää kiirettä ei sen suurempaa stressii. toisaalt jos aikaa ois mont ihmis elämää tulisko niit elämän kokemuksii kerättyy sit enemmä. elämä voi loppuu hetkes. moniko joka ny kuolee on oikeest siihe valmis. elämä o arvokast ja moni antas siit mitä vaa mut silti osa riistää sen itseltää. pitäs sitä kai tollases tilantees aatella kans niit muit ihmisii joit satuttaa samal ko vie ittesä pois. on vanhemmat on ystävät. minkä keskelle ne jätetää ko ite muuttuu kylmäks. oikeestaa se o aika itsekäst, luovuttamist. kyl mä se ymmärrän et jos oikeest on tosi masentunu tai pettyny elämään tääl mut henki riistetää aiva liia usei iha turhaa. monest samal viattomii sattuu ja kuolee sen takii et sä et ittees pystyny hoitaa kuntoo. pitää kyl kans osaa aatella et pimeest on tosi paha nousta. se vaatii paljo mut apuu voi ettii. en sanois et se on helppoo mut sen arvost kuitski. on onnettomuuksii joit ketää ei voi ennustaa. niis kuolee ihmisii joill ois viel koko elämä ees mut eipä o enää. sill ei voi mitää se o elämää mut se silti joka kerta koskettaa. sanotaa et tähti syttyy ain ihmisen muistoll. taivas on täynn tähtii jotka valasee pimeet iltaa. miten sä löydät niitte kaikkie joukost sen oikeen. elämä ja kuolema kulkee käsi kädess. jokasen menetetyn jälkee syntyy uus kaunis elämä. ketää ei voi toist korvaa mut se joku on jollki toisell tosi tärkee. ei saa tull katkeraks. ei pidä omaa elämää menettää saman päivän toisen kaa vaikk ei se helppoo ookkaa. emmä mitää elämäst ja kuolemast tiiä. ei sit voi tietää mit kulman takaa tulee. ei ketää voi tietää. vaik sä kui hyvi suunnittelet ain sä kohtaat jotaa vastoikäymisii. sä oot kaunis muista se. sano muille et ne on kans nii et ne tietää ja uskoo sen. älä satuta ittees, se sattuu. tee hyvää ja jaa onnee. oo sen tuken ketä sua tarvii vaik ei sitä pyydäkää. kuuntele ihmisii se on arvokast, usko se.

on tärkee oll oma ittesä et tulee tunnetuks sellasena ko on. miten muute vois saada kaverei jotka oikeest haluu tuntee sut. jostain ihmisest voi tykätä ja jotaki saa rakastaa. voi tuntee jotaki kohtaa paljo mut ei silti rakasta. voi sanoo et rakastaa mut silti ei tiiä mitä rakkaus on. ei tiiä milt se tuntuu. mite rakkaus voi loppuu kesken? eiks sen pitäis olla ainutlaatusta ja ikuista? kuka o rakkaude arvone. se on jotai mitä ei tarvi ansaita mut miten sä voit osakses sen joltai saada? jotai hianoo se on jos sen puolest voi kuolla. kuolla voi monen asian puolesta mut rakkaus kiduttaa. ko rakkaus satuttaa miten se voi olla ni kaunista? eiks se sit vaa oo kaikkien tavottelema oma tuska. ihmisii sattuu. jos kaikkiin sattuu joskus ni miks ei se voi vaa loppuu? se tosiaa opettaa mut miks toisii enemmä? elämä o epätasa-arvosta. puolesa pitää osata pitää mut ei sitä ketää sulle opeta. ite sun pitää ettii ittes puolustaa ittees menestyä elääkses ja seki ite. tukee sä voit ettii mut ei sitä moni todell tu tarjoo. jos joku tarjoo pitää siit pitää kii. se on tärkeet saada tuntee milt se tuntuu ko jollai o oikeest aikaa kuunnella ja joka ei sano et mä ymmärrän sua vaan oikeesti on läsnä aina ko tarvitaa. monelkaa ei o tällast ihmistä, onneks mä saan olla tosi onnekass.

kun iteksee rauhass saa ajatella asioi aiemmin suurilta tuntuneet ongelmat pienenee jo ihan taskukokosiks. asiat alkaa tuntuu helpommilta ko aattelee monest suunnast. tosi usein käy nii ett haluu jotain mitä oikeesti ei tarvi tai ees sisimmässää haluu. miks pitää olla kateelline asiast jota ei halua? jott sut muistettais täs maas, mikä sun tulee olla? kaverit on tärkeitä mut mitä jos epä onnistuu ja ootkin kohta yksin? sadepäivän ilo ja kuutamon kauneus asioita joita arvostaa ja joiden puolesta voi iloita. voi sanoa jotain ja tuntea muuta. ketä tietää ja osaa lukee sua siten et näkee pintaa syvemmälle? jos ei o ketää tämmöst ihmist miten sä voit olla ja tuntee ittess tärkeeks? jos ei tunne itteään tärkeeks mitä sul on mihin sä voit tarttua? ympärillä on ihmisiä jotka sä tunnet tänään mut huomenna ne onki ihan eri. miten voi luottaa mihinkää ko kaikki muuttuu koko ajan? luottaa täytyy voida ihmisiin mitä täst muuten tulis. ei täst muutenkaa tuu mitää ni ehk ihan pari riittää. pari ihmistä joihin luottaa pari sanaa jotka hyvän olon tuottaa. hyvä olo ja hyvä mieli ne on eri. koskaan mikää ei riitä aina pitää kaiken olla paremmin. koska sitä voi pysähtyy ja rauhas todeta et elämäs on paljon muutaki ympäril ko sä ja sun päämäärät. pitää osata jarruttaa ja sanoo et vauhtii vois hidastaa jott kerkee kattoo maailmaa. ei tää välttis ni kaunis paikka oo mut sen voi kestää. onha täs vaa yks elämä elettävän. se on arvokas ja tärkee. siitä pitää pitää kiinni mut jos sul ei o mitää mihi tarttuu mitä sun pitäis tehä?

on paljon ajatuksia hyviä ja huonoja. kummat painaa enemmän ne hyvät vai ne huonot? mikä on sen arvo et voi olla ilonen? ja mikä sen et kaikki ei o hyvin? monil on kaikki hyvin nyt, mut kellään ei voi olla kaikki hyvin aina. jos jollaa ois ne ei tietäs mitä elämä on ja mite se kohtelee. kaikilla on alamäkii mut pitää vaa jaksaa ja jatkaa. aina sitä ei jaksa yksin mennä ja yksin etsiä. onneks sitä varten on ihmisiä joihin voi luottaa ja jotka pitää pystys kun ite on iha maas. hyvät ihmiset on arvokkaita mut onko toiset eri arvosia? kaikki ihmiset on tärkeitä. toiselle ihmiselle joku muu on tärkee kun mulle. mut silti kaikil on paikka ja kaikist välitetää. miks sit maailmas o nii paljo pahaa mitä tehää? paha on aina pahaa mut jos sitä ei ois miten tietää miten elää? mitä pitää tehä et tuntee olevansa elossa? jos on onnellinen ja jakaa sitä muille se on hienoo. mut jos ei välitä ja sit jos ei kiinnosta mitä sä oot sit? kellekkään ei voi sanoo et tietää milt tuntuu ko ei kukaa koskaa oikeest tiiä. kaikki tuntee nii eri taval. jokane o yksilö. mut jos pitää puhuu tunteista miten sä saat ne sanoiks? et sä voi sanoo milt joku tuntuu. se tulee sisält. tunteit voi näyttää mut ei toine voi tajuu mitä sil tarkotetaa. ainoo valo pimees on se tunne et tietää kuka on. voiko sen oikeesti itse tietää kuka on? miten se määritellään? jos tietäis kuka on eikä tartteis etsii itseensä mitä täällä sillon tekis? olis vaan ja katselis tähden lentoi ja toivois et voi ees kerran olla onnellinen.