ne on ymmällään, ei ymmärrä mun kieltä
ei ymmärrä mun mieltä, en oikeen tajuu itekkään
aika rientää, en millään saa vauhdist kii
ja siksi täs omassa maailmassa ku autisti
ja liian nopee kesä vaihtuu syksyksi
ja venaan vaa koska mun suupielet taittuu hymyksi
ku läheisetki vaan tekee tyhmyyksiä
tuttujen kasvojen keskellä ku ypöyksin
en ees jaksa selittää, vaik joku tulis kysyy
helpompi olla hiljaa ja kaikki kuittaa hymyyn
enkä tiiä kuka tät tarinaa kuvittaa
mut osan täst vois pois vaan kumittaa
niin paljon mutkia, muita mutkitta mukittaa
nyt taas jumittaa, ku hidastettu elokuva
en pääse juoneen mukaan, ei kerro mulle kukaan
vaikka huudan kuinka tuntuu ettei kuule kukaan