IRC-Galleria

teist ei puoletkaa oikeesti tiiä
ku masennus ottaa vallan ei sille mikää riitä
se koittaa alistaa, pää sisällä valittaa
se saalistaa mä tarvin olkapäille haarniskaa

sä saat niskaa paskaa, se silmäsi haalistaa
kyynel valuu vaivihkaa, yksinään vain splittaan
se kipu on menny pois, mut arvet pysyy sisällä
masennus vuodet oli mulle rankimpii ikinä

miten selviin täst, en ehkä mitenkää
tunnen pahaa, taas joudun yksin pimees itkemää
masennuksen polkuu en saa jätettyy viereen

en oo koskaa pyytäny apuu, en mä vaa ymmärrä
se masennus juttelee mulle niin pirun kylmään sävyy
et oikeen palelee, se mua pelottaa
mua pelottaa niin paljon et pian se mut telottaa

siihen tarvi henkistä voimaa, mitä käyn sen läpi
luotin ihmisiin, mut katoinki vaa käsien läpi
noin vuosi taaksepäi, mun elämä on lähel loppua
oon yksin ja ryyppään, en millää saa lohtua

mua ahisti ajatus et saisin onnellisuutta
koska nää ajat on mulle täyttä kurjuutta
mun on pakko purkaa tää vielä kerran pihalle
nykyää oon onnellinen, elämä on mulle ihanne

en nää mitää, en tunne mitää
mua vituttaa hymyillä tai nähdä sitä
oon katkera koska muut saa olla onnellisii

mullon tuhansii arpii sisällä, eikä ne katoo ikinä
mun oma lapsi ei saa kokee tätä ikinä
mä suojelen sitä en anna pahaa tapahtuu
otan kaiken muiden puolest, en haluu et teit sattuu