IRC-Galleria

Samat kysymykset pyöriny mielessä,
jo pienestä, oon miettiny että miks kaikki pettää,
miks pitää tietää,
miks kaikki pitää ainniin vaikeeksi tehdä
määräykset on tehty ja seuraukset nähty,
säännöt pitää kuris kunnes niihin kyllästyy,
niinhän se kuuluu se kuudeskin käsky,
mut sitä rikotaan ja se pitää vaan hyväksyy
mut miks se pitää tehä aina valheiden kera,
joista molemmille koituu pelkkä muisto katkera,
kun rakastaa, ja pettyä saa,
niin ei tehtyä enää tekemättömäks saa
puhun ainoastaan, kolmest sanasta,
jotka tähän mennes olis saanu jäädä sanomatta,
ja ehkä huomenna, taas ne kuulla saan,
toivon vaan ettei kukaan enää lausuis niitä turhaan
Koska sanat voi satuttaa, tuottaa tuskaa,
tehä hetkest kauniin tai yöstä mustan,
mutta turha niillon enää hakee luottamusta,
jos on jo taustal liian monta petettyä lupausta
Kun totuuden tajuaa vihdoin,
on valheet tehny arvet- syvät sydän viilloil,
ja katumus on jo myöhästä silloin
kun on katkeruus ja viha pakottanut ahdinkoon

Pettäjän tie on tie pettymyksien,
ei vaan petettävälle vaan myös pettäjälle itelle,
petätte itteenne teette väärin vaik sanotte ettette
silloin ei tosiaan, oo arvot kohillaan,
jos sanoo että rakastaa ja sanoo sen tosissaa,
ja sen jälkeen kaataa paskaa niskaan,
viis veisaten rakastamansa tunteista
mieti tarkkaan, ennenku astut harhaan
- koska kieltämällä sä vaan vastuut karkaat
- tiedä ettet katumallakaan,
luottamusta takas tuu saamaan vaan
kerran varas, on aina varas, kun syöt kerran sanas,
nii se on aina tapanas mietit seraukset
-ei voi olla vakavat vaik astut umpikujaan
ja poltat sillat takanas
kaikki sanomasi asiat valhetta vaan
- arvot korkeella vaikkei oo olemassakaan -
vaan syötät valheita valheiden perään,
kysymys herää ja paikkaat vanhoja uusilla,
tiedäkköhän itekkää enää,
että mikä on totta kun sanat leikkivät huulillas
mulle ihan sama, menkää ja tehkää,
mut pysähtykää, ja kysykää iteltä,
et pystyttekö muka luottaa kehenkää,
jos ette pystyis edes itteennekään
nii, turha semmosen jälkeen on selitellä,
haikailla - perään menneitä,
koska ei niitä muutettua enään saa,
sil hyvii hetkii tulee vastaan muttei koskaa perään