En ymmärtäny sillon enkä täysin vielä nytkää
Tätä tunteen paloo jonka pystyt sä sytyttää
Mun sieluu, oli nuoruus hankala tie mul
Mutten menny ojaan ku jaksoit rakastaa viekus
Pelkääjänpaikal välil vesi yli kiehu
Mut sä luit karttaa katoit etten päässy riehuu
Mä muistan miten hyvält aina tuntuu sua kädest pitää
Eikä kukaan niistä muista edes merkinny mul mitää
sä oot ainoo jolle pystyn puhuu,
sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhu
ne sanat joita sanot saa mut halkeemaa kahtii
saat mun pumpun lyömää samal eri tahtii
ei juokse karkuu, ei muutu mikskää
oon eri taval hyvä ja tämmöst sä et löydä mistää
ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa
ulospäin näätte vaan mun tekohymyn kameraa
ps. i love you ja näkemiin.