täs tullu hetkii elettyy nii vuodet on kulunu
ja ajan kanssa pitäs oppii elämään
mut en oo muuttunu, enkä ees haluu,
oon näin onnellinen, jätin kaiken paskan
taakseni ja monet itkee sen takii ettei ne pysty
muuttamaan ajattelutapaansa, eikä mikään
muutukkaan, niin ne vanhat veitset pyörii niis
haavoissa, ku ei päästä mistään yli ja eletään
kaavoilla, samat ongelmat samaan aikaan
samat kyyneleet pystyy saamaan vaikka
tuntuu et ois jo vahvempi, mut oikeesti
ajatuksillensa on vaa ahneempi.