Mä revin haavat auki, vuodatan verta niist
mä puhun draamoista, en osaa pelkää niit
ku katon silmii niit, ne kattoo mua kans
ku laskin mun nyrkit, mun äiti sillon huokas
Se oli helppo tunne lopetin väännön
nyt mua vähän hävettää ku meno oli päätöntä
En voinut jatkaa, saitte draamaa tarpeeksi
tarpeeks vaan turhaan ja nyt taas pyydän anteeks
samas pistees missä olin vuos sitte
yläasteen alamäki ku masennuin itse
En ollu yksin mul oli vierel muita
oli vieres vaikka ketä mut en saanu auki suuta
en voinu luottaa ku heikkoutta häpesin
mieles vaikka mitä, mut en sanonu näkemiin
en antanu periks, vaikka tuntu vaikeelta
mut kato mua, oon päässy siit kaikesta