IRC-Galleria

En ymmärtäny sillon enkä täysin vielä nytkää
Tätä tunteen paloo jonka pystyt sä sytyttää
Mun sieluu, oli nuoruus hankala tie mul
Mutten menny ojaan ku jaksoit rakastaa viekus
Pelkääjänpaikal välil vesi yli kiehu
Mut sä luit karttaa katoit etten päässy riehuu
Mä muistan miten hyvält aina tuntuu sua kädest pitää
Eikä kukaan niistä muista edes merkinny mul mitää

sä oot ainoo jolle pystyn puhuu,
sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhu
ne sanat joita sanot saa mut halkeemaa kahtii
saat mun pumpun lyömää samal eri tahtii
ei juokse karkuu, ei muutu mikskää
oon eri taval hyvä ja tämmöst sä et löydä mistää
ehkä mä ansaitsen tän, enkä parempaa
ulospäin näätte vaan mun tekohymyn kameraa
ps. i love you ja näkemiin.

Savun läpi mä oon hengittäny elämäni
Tekohymyy, kyyneleitä, esittäny eläväni
Jääny paikoilleni ja juossu pakoon
Nähny miten kaikki hyvä hajoaa ja valo katoaa
Oon tehny tosi paljon, nähny kai vielä enemmän
Katsonu maailmaa liian sinisin silmin
Koko maailma on vaa valunu mun edessä
Ja vaikka kuinka juoksin mä en saanu sitä kiinni

Kerron taas kuinka usein ilta pistää miettii
miks musta tuli tällänen
vastausta en tiedä ja sitä voin vaan miettii
kasvatus teki musta erilaisen
välil mua harmittaa ja tekee pahaa miettii
oonko mä virheellinen
en aina nää totuutta enkä osaa oikein miettii
onhan mulla oikeus olla onnellinen



Mä en arvosta ketään, ketä ei arvosta mua,
ja mä en puolusta ketään, ketä ei puolustas mua.
Asennemuutoksilla kaikki tää paska vast muutetaan,
juttu on nii, et metsä vastaa niinku sinne huudetaan.
Käsikirjotus sun elämän on sun omis käsissä,
tee omat valintas, älä kulje muiden jalanjäljissä.
Kaikki pahimmat ongelmat on sun korvies välissä,
jos asennoidut oikein, niin oot jo puolivälissä !



Unissani peilini monistaa itseään,
Itse en saa kiksejä,
Enkä jää itkemään.
Lukumäärää on mahdotonta tietää,
Taas meitä viedään, kun ajatus rientää.
Psyykkisii ongelmii on vaikee kieltää,
Mut kyl niitä asukkaiden kanssa sietää.
Asukkaat on niitä, jotka peilin asuttaa,
Niitä, jotka tarvittaessa viemäriin taluttaa.
Olen hyvällä tavalla häiriintynyt,
Peiliin menin ja siellä myös pysyn.
Sairasta paskaa, kunnes menetän puhekyvyn,
Olen hyvällä tavalla häiriintynyt.

Tää on paikka missä asun mut, ei tää mun koti oo,
täällä olen, mut en elä, olen koditon,
Siellä missä sydän siellä koti, sanotaan,
... levoton sydämeni ei pysy aloillaan,

eikä se tuu ikin muuttuu tavoiltaan,
tai ehkä vihdoin isäni luona,
oon ku runoilija hirtettynä sanoistaan,
olen juutalainen hitlerin vuonna,

Olen edelleen se lapsi,
joka uskoo jotain ihmeitä tapahtuvaksi,
Haluun tavoitella tähtii,
ja haluun ne tällä sekunnilla ja äkkii,

Tää on siitä ku ei riitä,
haluisin jäädä, mut sydän tahtoo liitää,
ja ku päämäärä siintää,
se sen ohitse kiitää,

- - -

Tää on paikka missä asun mut,
ei tää mun koti oo,
olen tässä, mut mä tiedän, että vielä, mun on päästävä lentoon.

- - -

Ja ku pitäisi asettua, mä pakenen,
päivän paistees oon sumu, ja sakenen,
Mut en koskaan tiivisty kiinteäksi,
vaan antaudun täysin tuulten vietäväksi,

En tiedä mitä pakenen, mut pelkään jäädä kii,
koska sen jälkeen näät sä niin,
syvälle mun sisään jonne kukaan ei oo nähny,
Se särkyy, ja säikkyy, ja räiskyy,

Ja maailma, ei mul oo sen kantamiseen hauista,
vaikka esitän et mulla voimia ois,
auringonlaskukin on kaunista,
mut lopulta sekin sitten laskee pois,

Tää on siitä ku ei riitä,
haluisin jäädä, mut sydän tahtoo liitää,
ja ku päämäärä siintää,
se sen ohitse kiitää

Kylmässä kannan kipuani pientä
vaikka tiedän ne koitaa sen multa viedä
niit on kaikkialla
pidän katseen tiessä
rakastavia katseita heijastuu lätäköistä...

En voi itkeä,
Koska tiedän että se on heikkoutta silmissäsi,
Minun on pakko esittää
Hymyä, naurua joka päivä elämässäni
Sydämeni ei voi mitenkään rikkoutua,
Koska se ei ikinä ollutkaan kokonainen

Oon tosi pahoillani kaikest mitä oon tehny tääl,
en osaa olla täydelline, ja oon usein pahal pääl,
jos voisin korjaa muutaman asian,
tekisin sen pelkästään sun takias,
oon aiheuttanu meille kahelle liikaa paskaa,
onneks oon saanu ottaa sun kädest kii taas vaa,
en haluu mitään muuta kun et sä oot onnelline,
sil ei oo väliä vaik mul se tunne ei olis todelline,
mul ei oo välii, kai mä kasvoin keskel ongelmie
sä oot se syy miks jaksan aamusin herää,
ilman sua en jaksais mun paskan elämän palasii kerää,
pyydän vaan sitä et pysyt siinä,
mitään muuta mul ei oo mist kii pitää, kun sinä.

Muistatko vielä kun me nähtiin ekan kerran/
En muista tarkkaan kaikkee mutta muistan viel sen verran/
Et heti ystävystyttiin ja meillä synkkas hyvin/
Siitä kaikki käyntii lähti kunnes sainkin sut mun syliin/
Kun ensimmäisen kerran sain pitää kädestäs kiinni/
Niin tuntu sillä hetkel kun oisin leijaillu pilviin/
Mä katoin sua silmiin annoit ensimmäisen suudelman/
Sain kokee sen rakkauden alkuhuuman uudestaan/
Se oli niin hieno tunne joka rinnassa/
Sykki joka hetki kaikki tunteet oli pinnassa/
Aina vaan kelasin sua ku istuin himassa/
Tekstasin sulle jotain kaunist joka iltana/
Se oli jännittävää ja samalla ihanaa/
Ja silloin tiesin et tätä ei kukaan voi pilata/
Ensi rakkauden tavoin mun sydän rinnas hakkasi/
Joka ainoo kerta kun sut uudelleen tapasin/

sä oot ehkä yks tärkeimmist mulle
mut täs on pikkuvinkki sulle
älä kuseta mua tai puhu paskaa
mun ei sitä pidä kauaa jaksaa
ennenku mun nyrkit tapaa sun naaman
jos se auttaa sua uusii säätöi saamaan
ja vaik kuulisin mitä juttui susta
kertoisit ne mulle etkä kusettais, sun tulevaisuus on musta
ehkä sulla on vaan päässä kusta
tai joku on pahasti vialla
sul on eleet ku sialla
ja vittu pliis älä jaksa
älä esitä mulle vitun paska
mä tunnen sut ja tiiän varjopuolet
sä tunnet mut ja tiiät mun huolet
molemmat tuntee toisensa
sä tiiät mikä saa mut suuttumaan ja
mä en ota sitä hyvällä jos
sä teet näin, aliarvioit mun voimat
senku vitun pelle onnees koitat
myöhemmi itket ja äitilles soitat
äitis tulee paikalle muttei tunnista sua
naamas on ruhjeil siitä saat syyttää mua
otan ilolla sen kaiken harteilleni
sen siitä saa ku alat murtaa mun elämääni