IRC-Galleria

Mun sydän ei toimi enää niin kuin ennen
Ei, se ei toimi enää niin kuin sen odotetaan toimivan
Sen syke suuntautuu nyt aivan toiseen suuntaan

Mut sä et sitä huomaa
Ei, et huomaa

Mun kädet ei toimi enää niin kuin ennen
Joskus tuntuu kuin niissä ei ois tuntoa ollenkaan
Ne sivuilla roikkuu vaikka tulet minuun kiinni

Mut sä et sitä huomaa
Et kai tahdokaan

Mun silmät ei löydä sinua niin kuin ennen
Katse harhailee vain yhteen pisteeseen, nauliutuu
Hymy useammin toisaalle suuntautuu

Muttet sitä huomaa
Mitä se tarkoittaa?

Silti rakastan sua enemmän kuin ennen...

Olen niin kesken, että hajottaa
Joskus on parasta alusta alottaa

Muutos tuntuu vaikeelta tiedostaa
Uusia ovia avataan taas, vaikka vituttaa

En vieläkään tajua miten ihmiset toimii
En vieläkään tiedosta miten itse ihmisenä toimin

Kuin uudessa pelissä olisi selvittämässä sen toimintoja
Vaikka onkin vain pelihahmo, jolla suorittaa erilaisia tehtäviä

Maailma tuntuu oudolta ja haastavalta paikalta
Olen sen sisällä ja toivon vaan parasta, elämäniloa ja onnellisuutta

Ehkä mä opin vaan olemaan ja nauttimaan, ehkä saavutan joskus murehtimattomuuden tilan

en osaa olla ilman sinua mä myönnän sen
kuljen kylmät kadut päästä päähän palellen
vain sun kanssasi mä hehkun enkä kaipaa huomiseen
tahdon olla vain hiljaa nukahtaa sun rakkauteen
kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kuin oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää
sä tulet silloin kun sä pystyt tiedän sen
olen tyyni katson silmiisi ja hymyilen
meillä on vain tämä hetki pieni ikuisuus
pois on karkotettu kylmän tyhjän huoneen raastavuus
sä tulet silloin kun sä pystyt sanoit sen
tämän voimin jaksan odottaa taas huomisen
pelkään aamuja ja niiden yksinäistä hämärää
tyynyliinaa joka lähtös jälkeen lämpöiseksi jää

nukutaan puskissa,
herätään taivaissa,
liftataan, sekoillaan,
suudelllaan, riidellään,
koetaan, eletään

ku tulee takapakkii ni ranteet auki,
eikä siit millää eroo pääse,
se on kuoleman tauti
loppuuko tää, vai eikö se lopukkaa
myönnän menee huonosti,
mutten aijo luovuttaa

~

en pysty jatkaa tällee ku tiiän,
et tuun pettyy kerta toisen jälkeen

'mutsi väitti ettei mun puheis ollu mitää perää,
faija hakkas mut ja sano ettei oo mun isä enää.'

Vaikkei ikää oo viel paljoo,
ni tiedän minkälaista jätkää mäki jaksan ja siedän
Eihän se riitä et oot fyysisesti vahva,
jos henkisesti vastaat neitii tai lahnaa

mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy,
vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn,
et kuka tahansa voi tulla lyömään lyötyy,
mut lyökää,
kai mä kestän sen hengis,
oon yksin mun kengissä.

täs tullu hetkii elettyy nii vuodet on kulunu
ja ajan kanssa pitäs oppii elämään
mut en oo muuttunu, enkä ees haluu,
oon näin onnellinen, jätin kaiken paskan
taakseni ja monet itkee sen takii ettei ne pysty
muuttamaan ajattelutapaansa, eikä mikään
muutukkaan, niin ne vanhat veitset pyörii niis
haavoissa, ku ei päästä mistään yli ja eletään
kaavoilla, samat ongelmat samaan aikaan
samat kyyneleet pystyy saamaan vaikka
tuntuu et ois jo vahvempi, mut oikeesti
ajatuksillensa on vaa ahneempi.