IRC-Galleria

elä, nauti, itke, naura, mikään tääl ei kestä kauaa
liiku, riehu, tanssi, laula, vedä täysii jumalauta

Mä revin haavat auki, vuodatan verta niist
mä puhun draamoista, en osaa pelkää niit
ku katon silmii niit, ne kattoo mua kans
ku laskin mun nyrkit, mun äiti sillon huokas
Se oli helppo tunne lopetin väännön
nyt mua vähän hävettää ku meno oli päätöntä
En voinut jatkaa, saitte draamaa tarpeeksi
tarpeeks vaan turhaan ja nyt taas pyydän anteeks
samas pistees missä olin vuos sitte
yläasteen alamäki ku masennuin itse
En ollu yksin mul oli vierel muita
oli vieres vaikka ketä mut en saanu auki suuta
en voinu luottaa ku heikkoutta häpesin
mieles vaikka mitä, mut en sanonu näkemiin
en antanu periks, vaikka tuntu vaikeelta
mut kato mua, oon päässy siit kaikesta

Matkalaukkuja puran ja pakkaan
Tyyni suhde menny hurrikaanin suuntaan
Koko sotku pitäs tulvaan upottaa
Enkä anna anteeksi. On vaikeempi unohtaa
Sun hyvät puolet saa mut herkistymään
Itku ja nauru, niit hetkii kyl nään
Tuskassa ja hiessä mä rundaan ja kierrän
Vaikeempi pitää susta kiinni
Kun mä pidin tätä itsestäänselvyytenä
Mun haavoja ei ihmeelläkään elvytetä
Murheet maksat hellyytenä/
Edes herkkyytenä mieli tehnyt enää
Enkä jaksa itkee taaskaan
Se ei oo helppoo, tästä pisteestä jatkaa
Mun sydän sykkii, mut se lyö ihan väärää rytmii
Sä osaat näytellä, sä osaat kuunnella
Sä osaat valehdella ja leikkiä tunteilla
Mutten tiedä miten paljon oot mua turmellu
Tuntuu etten olis sua koskaan edes tuntenu
Kylmä kestän mutten kaikkea sulata

Sun kuva mukana muistuttaa mua tuskasta
Korjaa virheet mitkä sä teit
Suunnitelmat tulevaisuudesta oot sulkenu
Eikä oltu ees puolta matkaa kuljettu
Kaunis tarina, jonka sä tuhosit
Enkä saanu sun kättäs kiinni,
vaikka kuinka paljon kurotin
Nyt tiedän kuinka lähellä loppuu oltiin
Eikä kävellä yhdessä loputtomiin
Pakkaan matkalaukut
Läpi kämpän rakkauslaulut
Anna anteeksi, katseet muuttuu,
valheeksi ja kyyneliin hukkuu

Mulle sanottiin, ''Kyl se siitä''
Uponnu syvemmälle näistä kyynelistä
Kun olo vaan on niin arka
En päästänyt irti varotuksist huolimatta
Mitä tehdään, kaikki on sanottu
sen jälkeen kun tunteet on kadonnu
Mulle ei riitä, enää kyyneliä
Mun elämään ja mä kylven niissä

Taas se tulee. Yö.

En uskalla nukahtaa, sillä pelkään etten näe sinua unissani.

Ja kun olen pelkoni voittanut puhkean aina kyyneliin.

Osaksi ilosta, että yksi päivä on taas ohi, mutta silti suurimmaksi osin itken kaipuusta ja surusta ja tietämättömyydestä.

Itken muistaessani ne kerrat kun katsoit minuun ja hymyilit minulle.

Miltä sun tulevaisuus näyttää
jaksaksä tolla paskalla päiväs täyttää

Mä hajotan tän kaiken, tää maailma ei oo meitä varten

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juurtunu paikalle, aika menee ripee,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.

Mut sä oot liikaa kaikkea
ja mul on liikaa tunteita
Ne kaikki kasvattaa vain valheellista toivoa
Ei pitäis olla vaikeaa
laittaa kengät jalkaan, liikahtaa
mut jokin pitää otteessaan

Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
mutta paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaa
nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa

eihän elämässä kaikki oo reilua
pienenä hepan mä sain ison keinuvan
sain ilol keinua siihen asti
kunnes se hajos ja taas itkee lapsi
vanhempana sitten koulu ei innosta
koulutodistukset mä jouduin ne piilottaan
yläasteel olin muiden ragdolli
riepoteltavana mutten sanoa tohdi
kellekkään mitään, päätin kohtaloon tyytyä
vaikka nyt myrskyää kohta alkaa tyyntyä
näin aina mä ajatella halusin
mut vasta myöhemmin sen tajusin
että tää elämä on epäreilu paikka
vaikkakaan ei täälä enää heilu raippa
välil tekee mieli vaan sulkea silmät
ja itkubiisejä puskea sisään
päivä päivältä niitä kuunnella lisää
sisällä vaan jotain yhä suurempaa itää