Minä kuolin vuoksesi
mutta se unohdettiin
ja hauta sen vanhan tammen juurella
on jo kasvanut umpeen.
Sade huuhtelee harmaata marmoria,
koskettaa sanoja jotka siihen kirjoitettiin:
"Aina muistoissa",
voisin lisätä:
...tai ainakin poissa silmistä.
Auringon paistaessa tammen kylkeen
erotan aina kaksi kirjainta
ja kirjoituksen:
"kuulumme toisillemme ikuisesti".
Tuuli nauraa puolestani
kohauttelee tammen oksia
ja nauraa,
kunnes taas kyyneleet valuvat
pitkin taivaan kantta.
Totuushan on ettei minua enää ole
mutta sen unohtamiseen
voi minulla mennä tovi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Mitään en oo ottanu! 01.08.
- Tässä menee pää sekasin 23.07.
- Tarina kahdesta puska jussista 13.07.
- Maata ohoi! 13.07.
- Onks mus mitään vikaa, vikaa, vikaa? 08.07.
- Lomilla 07.07.
- Paivä päättyy optimistisesti, eikö :D ? 28.08.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »