IRC-Galleria

Hahaa, hengissä selvittiin rökäksestä. Kymmenkunta kosken laskua takana, julmetun kipeät lihakset 30 km jälkeen ja 7 tuntia auringossa palanut iho. Voin sanoa että oli se sen arvoista. Ammattimaisuudesta en tiedä vaikka 90 osallistujasta seitsemänsiä oltiinkin maalilinjalla, pari koskea kun tuli vahingossa laskettua selkä edellä ihan vain sen takia kun kanootti kääntyi kiveen osuessaan nurinniskoin. No jokainen tallaa tyylillään, sairaan hauskaa meillä ainakin oli. Kannustushuutokin kantoi kauas aina kun kiven päälle satuttiin jumittumaan: Nylkytä, Nylkytä!
Ei mitään hajua että mistä me sekin keksittiin :)
Ajateltiinpa sitten että ensivuonna uudestaan lähdemme näyttämään muille mallia, että miten met melomma. Ja ei siitä kunniakirjastakaan loppujen lopuksi mitään sanomista tullut, enkä julkkikseksi päätynyt pärstän takia.
Suosittelen lämpimästi melomista kaikille hulluille jotka eivät ymmärrä elämisen arvoa ja ajattelevat osaavansa hoitaa homman kotiin tosta noin vaan. Hyötyä siitä on sen verran että kun teet kuukauden putkeen niin Arnold Svartsinikkari kalpenee kateudesta ja saat muuttaa afrikkaan ilman että kukaan haukkuu sinua valkoihoiseksi. Sen voin mainita vielä kosken laskujen varalle että älä nouse keskellä koskea pukkimaan kanootille vauhtia koska se on juuttunut kiviin se kun ei tarkoita että siinä ei olisi kaulaan asti vettä.
Nimimerkillä "Eihän tässä ole edes syvää...oho"