Kello on puoli kolme, yöllä. Söin pussillisen viinimarjoja, eikä olo ole kaikista paras. Musiikin innoittamana piti taas ruveta väsäämään jotain häröjä runoja. Väsymysksestä johtuen voisin sanoa olevani hivenen hiprakassa vaikken mitään ole ottanutkaan. Ja näin sekavassa mielentilassa voin ylpeästi ilmoittaa että sain uuden työpaikan kotoani. Eli myyn täst edes lehtiä puhelimella kotoa. Hahaa, ootteks kade, saan nukkua ja herätä koska huvittaa ja tehä työtä vaikka koko päivän jos haluun tienata 200 egee yhessä päivässä :P
No mutta kukkaruukusta pyykin pesuun eli ne "Mona Lisan aivovammat" ois tässä:
Pariisissa sataa vettä
Odotan sinua alla riemukaaren
kun Pariisissa sataa vettä
silloin pisarat kimpoavat katukivetyksestä
ja minulla on harmaa sadetakki
ja mustan puhuva sateenvarjo
Minä seison alla sen yksinäisen katulampun
katselen pimeään, kuuntelen sadetta
odotan sinun saapuvan varjoista
viedäksesi minut kotiin
Surullinen syksy
Suru kuljettaa virtana
laahuksena vasten maata
kuivan kellertäviä lehtiä
Yhden kerrallaan se nostaa ilmaan
pudottaa ne tyynen veden pintaan
rengaskuvion hajottaessa
taivaan sinisen peilikuvan
Hahaa, mitä saissea. Mä tairan mennä nukkumaan, järki hyppäs jo klo 12 ikkunasta ulos. Bon nuit. Ja turha soittaa mulle ennen klo 3 iltapäivällä!