IRC-Galleria

Päädyin Kolariin viettämään lomaa kamuni Merin kanssa ja hubaa on ollu. Käytiin eka sukujuhlilla jossa ilma ei ollut kehuttava, mutta jonka humalassa toikkaroivat aikuiset korvasivat.
Päädyttiin lauantaina sieltä takaisin poikkijärvelle. Ollaan käyty tsekkaamassa Rökäs melonta reitti, joka katsauksesta päätellen hyvinkin saattaa jäädä viimeiseksi: kosket on kuivia ja nopeita, eli hidasta kuolemaa ei ainakaan ole luvassa. Unirytmikin on mukavasti perseelleen kun kalassa venähti yö 5:teen ja herätys oli puoli 4 päivällä. Pitäisi päästä kellon ympäri. Tänään uudestaan kalaan yöllä ja toivottavasti tulee kunnon saalis ettei tarvitse taas naapurin katiskalla käydä :D
Kissat on mukana ja niiden(kin) 2 tunnin matka meni mukavasti. Musse pasko housuun ja jätkä taas kusas koppiinsa. Että silleen, haju oli sanoin kuvattava.
Loppukevennyksenä voisin mainita kiitokset Merille, jonka ansiosta pärstäni päätyy Rökäsmelontaan osallistuvien kunniakirjaan A4 kokoisena ja pahoittelut omasta puolestani kaikille 75 henkilölle, itseni mukaan lukien.

Minä kuolin vuoksesi
mutta se unohdettiin
ja hauta sen vanhan tammen juurella
on jo kasvanut umpeen.
Sade huuhtelee harmaata marmoria,
koskettaa sanoja jotka siihen kirjoitettiin:
"Aina muistoissa",
voisin lisätä:
...tai ainakin poissa silmistä.
Auringon paistaessa tammen kylkeen
erotan aina kaksi kirjainta
ja kirjoituksen:
"kuulumme toisillemme ikuisesti".
Tuuli nauraa puolestani
kohauttelee tammen oksia
ja nauraa,
kunnes taas kyyneleet valuvat
pitkin taivaan kantta.
Totuushan on ettei minua enää ole
mutta sen unohtamiseen
voi minulla mennä tovi.