Sammuu talossamme lamput
Sammuu, autioituneita huoneet ovat,
yksi kerrallaan.
Sängyn laitamilla hiljaa nukkuu kaksi uupunutta.
Onnellisia vain unissaan.
Mä annan sut pois,
mä päästän sut pois vaikka sattuu.
Sä annat mut pois,
sä päästät mut pois, kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan.
Ei oo muutakaan enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa...
Liikaa, luulin meistä aina liikaa.
Lupasin, mä korjaan kaiken.
Yhä vain uudestaan.
Liukuu sun ote käsistäni.
Vaihtuu viikot huomaamatta.
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa.