IRC-Galleria

Jos sinulla on joku ihminen jota ikävöit, jonka kanssa haluaisit viettää yhden päivän kahdestaan jos saisit, jota katsoessasi et edes huomaa muita, jonka kanssa tahtoisit jakaa naurut ja surut, jonka vierellä nukkuisit mielellään yösi, jolta tahtoisit pyytää anteeksi, jota tahtoisit halata etkä ikinä enää päästää irti, lisää tämä blogiisi.

Sanotaan, että sinun tulisi rakastaa lähimmäisiäsi, niin kuin itseäsi...
Kenenkään ei ole hyvä olla yksin.
Ihminen tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää.
Kuka sen päättää, ketä saa rakastaa?
Miksi tunnet syyllisyyttä ja surua siitä, että tunnet niin vahvasti minua kohtaan...
Miksi emme saisi tuntea taas sitä onnellisuutta, jota me jo kerran saimme tuntea..
Kukaan ei saisi tätä meiltä riistää.
Eikö tärkeintä ole se, että meillä on hyvä olla yhdessä.

Tunteitaan ei voi ohjailla...
Ne ovat sinussa, vaikka et niitä haluaisi hyväksyäkään, ne voivat muuttua, mutta ne ovat aina sinussa.
Sinä itse omilla valinnoillasi voit vaikuttaa elämääsi.
Tehdä elämästäsi onnellista tai onnetonta...

Kukaan muu ei voi valita puolestasi, kun on kysymys tunteista suurimmasta, rakkaudesta.
Rakastaessaan ihmisen tulisi hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on ja luottaa siihen, mitä tuntee. Sydän tietää, mitä haluaa.

Ei ole olemassa yhtä suurta syytä. On vain paljon pieniä asioita, jotka saavat sinut jatkamaan elämääsi, jotka vaikuttavat valintoihisi... Elämä on täynnä valintoja.
Joskus saattaa huomata tekevänsä vääriä valintoja, mutta ihminenhän on erehtyväinen...

Joskus käy myös niin, ettei itsellä ole mahdollisuutta vaikuttaa valintoihin.
Joutuuko silloin vain sopeutumaan? Täytyykö tyytyä siihen, mitä on jäljellä, kun hetkellisesti luuli saavuttavansa jo sen tärkeimmän, onnellisuuden tunteen...
Mitä jos toinen osoittaa katumusta?
Pystyykö antamaan anteeksi ja luottamaan, paikkaamaan särkyneen sydämensä.
Oliko kaikki vain harhaa. Kuvitelmaa.
Sisälläni silti vahva tunne siitä, ettei näin ollut.
Vaan se kaikki kokemani oli aitoa ja ihmeellisintä, mitä elämässäni on koskaan tapahtunutkaan....

Suuret sanat eivät mahdu pieneen sydämeen
pienet teot niistä sillan olleen teen
ota minut syliin, ollaan hiljaa vaan
muuta tuskin tarvitaan
sanoja, ei niitä ainakaan

Sanat ovat usvaa joka katoaa
se riittää että rakastaa
istuta se kukka joka aina kukoistaa
sieluun asti laulaa
se kuihtua ei saa

Kauan vei, kunnes huomasin,
Tunteet johtaa mua kuitenkin

Rakkaus kun vallan saa, kaiken muun voi unohtaa
Enkä mitään tiedä hienompaa

Voi myös käydä joskus niin, kylmyys hiipii suudelmiin
Ja se johtaa voi vain kyyneliin

Aina jälki jää, rakkaudesta soppeen sydämen
Aina jälki jää, hellii se tai viiltää, tiedän sen

Joka ainut päivä silti on,
Niinkuin lehti kirjoittamaton

Siihen tunteet kirjoittaa, mitä itse haluaa
Vaikka lupaa multa eivät saa

Päivä tää jos tuskaa tuo, huomenna taas riemun suo
Siksi tahdon hetket kaikki nuo

Aamuauringon sivellin värittää maan,
värit hauraat sulattaa jään.
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa,
annoit aurinkos mua lämmittää.

Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas ja
huurtumaan saat pihamaan pihlajan.

Pohjantuuli liekillä leikittelee mut
valo lohtunsa tuoda jo saa.
Valo seinillä kuin köynnös kiemurtelee,
saa puheesi sen kukkimaan.

Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas ja
huurtumaan saat pihamaan pihlajan.

Taivas halkeaa... rakkaus päällemme sataa...
lumen, jään sulattaa... sade tää armahtaa...
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa,
hetket unta on vain haihtuvaa.
Sinä hymyilet kauniimmin kuin aiemmin,
sulta hetkeksi rauhaa en saa.

Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas ja
huurtumaan saat pihamaan pihlajan.

Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa,
hetket unta on vain haihtuvaa.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus.

On vapautta kuunnella metsän huminoita,
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta,
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä.

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

<3<3 <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Tänään oli sun aikasi lähteä taivaaseen. Toivottavasti sun on nyt parempi olla, silti mun ikävä on... :/ <3

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

---