IRC-Galleria

Monet ovat siinä harhakäsityksessä, että ennen asiat olisivat olleet järjestään paremmin. Ymmärrän hyvin, että ihmiset voivat helposti hämmentyä (nopeasti tapahtuvista) muutoksista. Se ei kuitenkaan saisi mielestäni olla tekosyynä sille, että lyödään kaikki vastaanottimet kiinni ja hoetaan maanisesti asioiden olleen ennen paremmin.
Toki ymmärrän myös asioiden nostalgisen arvon; itsekin tosinaan toivon voivani palata "huolettomaan" lapsuuteeni, jolloin kesät olivat pitkiä, ihania ja lämpimiä ja talvisin oli lunta jne. mutta koska se on ensinnäkin mahdotonta ja lisäksi tiedostan, etteivät nekään päivt olleet täysin huolettomia. Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy omat surut ja murheet, luonnollisesti. Vain idiootti väittäisi muuta.

Itse henkilökohtaisesti voin sanoa, että en oikeastaan kaipaa entistä elämääni takaisin, mitä ehkä tekisin asioita toisin jos voisin asiaan vaikuttaa. Mutta on jokseenkin turhaa yrittää roikkua menneessä, koska asioille ei voi enää mitään. Tietystikin tulevaisuus, omassa muodottomuudessaan pelottaa, mutta en anna sen häiritä. Olen alkamassa seistä omilla jaloillani, viimeinkin, eikä mikään voisi tuntua upeammalta.

Palatakseni varsinaiseen aiheeseen; tuntuisi vähän siltä, että ihmiset pelkäävät muutosta ja sekoittavat lopputuloksen varsinaiseen prosessiin. Tätä kautta he luulevat, että koska asia x muuttui asiaksi y, tämä on "paha" koska he kokevat asian y negatiivisempana kuin asian x. Mutta muutos ei ole koskaan paha, tai hyvä. Muutos vain on. Mitään pysyvää ei ole, mitään ikuista ei ole; et voi astua samaan virtaan kahdesti.

Tietystikään ei voi vaatia että ihmisten tulisi ottaa kaikki muutos vastaan mukisematta, mutta toivoisin että ihmiset yrittäisivät edes ymmärtää tapahtuvaa muutosta ja sen prosesseja, koska sitä kautta siihen/niihin vaikuttaminen toimisi tehokkaammin. Toki jos tyytyy vain ruikuttamaan siitä, miten ennen oli paremmin ja nyt kaikki on vaan ihan mälsää ja taas olis nuijalla töitä, niin en usko, että vaikuttamishalut ovat kovinkaan korkealla.