Miten tässä nyt taas näin kävi? Eihän mun pitänyt.
Kuitenkin oon jumittunut ajatukseen, eikä se tunnu ollenkaan niin pahalta kuin luulisi.
Ikikyynikko minussa kuiskii että pettymykseen tämäkin johtaa,
niin kuin aina. Entä jos ei, mitäs sitten, romantikko vastaa.
Koska olen synnynnäinen idealisti,
kuuntelen romantikkoani.
Aamukahvin kanssa maistuu parhaiten matkalippujen hintatietojen selaus; mistä pääsee nopeiten ja halvimmalla.
Opportunismiko muka kuollutta?
Vaikka olenkin ollut äärimmäisen rohkea,
vielä en uskalla hakea pakopaikkaa - sitä yhteistä.