IRC-Galleria

Tiedän satuttaneeni Prinsessaa,
eikä sitä saa mitenkään poistettua

Todennäköisesti ylireagoin,
mutten haluaisi taas
vaeltaa iäisyyksiä Ikijään maassa

Tämä takkutukkainen tallipoika
haluaa kirjoittaa meidät molemmat
tähän satuun

Perjantaina siis piti tavata eräs ihminen, kenen numeron pyysin vappuna. Se pyytäminen itsesäänkin oli jo erittäin voimauttavaa ja upeaa ja hienoa, koska en ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin.

Meidän siis piti nähdä perjantaina, ja kuvittelin että se ihminen haluaisi nähdä, mutta erinäisten seikkailuiden jälkeen eksyin Johanneksen kirkon puistoon, mistä siirryttiin jossain vaiheessa randomiin baariin, josta sitten Ogeliin yöksi.

EDIT: lisää tulee joskus, kunhan jaksan paneutua asian kirjoittamiseen.

Mitään uutta alkua, puhdistavaa muuttamista toiseen paikkaan ei ole olemassa, me joka tapauksessa kannamme "matkatavaroita" menneisyydestämme, mennyttä elämäämme. Riippumatta siitä miten kovaa juoksemme, miten kauan juoksemme, se saavuttaa meidät lopulta.

"Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näet on nähty
Kaikki mihin kosketat on monin käsin kosketeltu
Muttei sinun käsilläsi, muttei sinun silmilläsi
Muttei sinun sisälläsi ennen kuin on itse tehty "

Avaan lukkojani, upeaa.

Soitit, olen imarreltu, toki. Viisi vuotta se kesti. Tällä vauhdila ehkä sittenkin saamme sen kauneimman poislähdön koskaan.
Armastan sinua, noitaseni.

Connecting to server...
Looking for someone you can chat with. Hang on.
You're now chatting with a random stranger. Say hi!
Stranger: hi
You: hi
Stranger: argh
You: this is my first time that i use omegle, so be gentle, please :P
Stranger: I was talking to a really nice girl
Stranger: hahaha
Stranger: sorry
Stranger: bye
Your conversational partner has disconnected.

:DDDDDD

The world is like a ride at an amusement park. And when you choose to go on it, you think that it's real because that's how powerful our minds are. And the ride goes up and down and round and round. It has thrills and chills, and it's very brightly coloured, and it's very loud and it's fun, for a while. Some people have been on the ride for a long time, and they begin to question - is this real, or is this just a ride? And other people have remembered, and they come back to us. They say 'Hey! Don't worry, don't be afraid, ever, because, this is just a ride.' And we...kill those people. Ha ha ha. 'Shut him up! We have a lot invested in this ride. SHUT HIM UP! Look at my furrows of worry. Look at my big bank account and family. This just has to be real.' It's just a ride. But we always kill those good guys who try and tell us that, you ever notice that? And let the demons run amok. But it doesn't matter because: it's just a ride. And we can change it anytime we want. It's only a choice. No effort, no work, no job, no savings, and money. A choice, right now, between fear and love. The eyes of fear want you to put bigger locks on your doors, buy guns, close yourselves off. The eyes of love, instead, see all of us as one. Here's what you can do to change the world, right now, to a better ride. Take all that money that we spend on weapons and defence each year, and instead spend it feeding, clothing and educating the poor of the world, which it would many times over, not one human being excluded, and we could explore space, together, both inner and outer, for ever, in peace.

- Bill Hicks

http://www.youtube.com/watch?v=vX1CvW38cHA

Välillä tuntuu että tekisin asioita vääristä syistä, mut sitten mietin että johtuuko toi mun miettimiseni itsekriittisyydestäni pääosin. Sit mietin et analysoin liikaa.

Minä en tiedä. Otan siis selvää.

Minä en oikeasti osaa pitää MITÄÄN seksuaalista fantasiaa itsessään pahana, ainakaan enää. Olen ehkä aiemmin kammoksunut ja kavahtanut omia ajatuksiani, mutta enää en jaksa vaivautua. Edes pedo-, nekro- tai zoofiliaa en pidä itsessään pahoina (tai hyvinä) asioina, etenkään jos ne pysyvät fantasian tasolla. Lisäksi nämä kiinnostavat minua ilmiöinä, ja fantasioina sinänsä.

Pohtiessani näitä (ja muita) fantasioita, palasin monesti samaan kysymykseen: onko olemassa rajaa tai määritettä sille, milloin fantasiat olisi hyvä pitää vain fantasioina? Ja jos on, niin mistä sen voi tietää, milloin se raja on ”sallittua” ylittää, ja ennen kaikkea kuka tai mikä tämän rajan määrittelee?

Olen ehkä jollakin tavalla poikkeava, mutta koen olevani teoriassa valmis melkein mihin tahansa.

Vaikka luulen tietäväni suurin piirtein mitä haluan, mistä en innostuisi, mikä kiinnostaisi ja mitä en ehdottomasti haluaisi kokeilla, en voi olla kuitenkaan täysin varma, ellen kokeile ensin.
Tästä päästäänkin kysymyksiin siitä, kuinka paljon on tarpeeksi, että voi sanoa esimerkiksi ettei juuri tämä ole oma juttu tai ovatko ns. huonot kokemukset riittävä syy olla kokeilematta enempää, miten määritellään huono kokemus ja kuinka suuri osuus kokemuksen miellyttävyyteen vaikuttaa ihmisten välinen kemia. Muiden muassa.

Tämä ei varmaankaan ole teille kovinkaan suuri oivallus, mutta olen alkanut nähdä ihmisen seksuaalisena olentona. Ehken ihan vastasyntyneitä tai pieniä lapsia, mutta noin periaatteessa. Eikä siinä ole mitään pahaa saati kummallista, ainakaan sinänsä. Tämä on hämmentävä ja samalla vapauttava tuntemus. Silti koen yhä vaivaannuttavaksi puhua tai kirjoittaa näistä asioista, etenkin kasvotusten. Internetin hyviä puolia on sen näennäinen kasvottomuus. Ja tätä kautta voin käsitellä asioita suhteellisen yleisellä tasolla, joka kumminkin vaikuttaa minuun itseeni (ja toivottavasti myös joihinkin teistä) yksilöllisellä tasolla. ja niiden asioiden kautta joita itse asiassa tarkoitan.

Minä ymmärrän toisaalta miksi suhtaudun seksuaalisuutta sivuaviin asioihin näin… kiinnostuneena, mutta kumminkin jotenkin häpeillen, aivan kuin olisin jäänyt kiinni käsi piparipurkissa. Tehnyt jotain luvatonta. Vaikka haluaisin siitä tunteesta, ajatusmallista, eroon nythetipaikalla, siihen ei ole muuta lääkettä kuin asioiden käsittely ja työstäminen mm. käytännön kautta. Valitettavasti, ja kaikeksi onneksi.

Joten, etsisin ihmisiä matkakumppaniksi tutkimusmatkalle itseeni, itseemme, varauksella "kaikki kiinnostaa" tai ”mikään älköön olko meille vierasta”. Olen ainakin teoriassa valmis tekemään aika monia asioita, vaikken välttämättä saisikaan niistä paljoakaan tai mitään irti