Veren helmeily huulilla
Sinä lempeänä kesäpäivänä
Kuin kierteisen kotilon pinnalla
Sen kiiltävän kovuuden alla
Hukkasit aikaasi tähän huumaavaan eetteriin
”Käsitteeseen, jossa painoton ja näkymätön, kaikkeuden täyttävä aine luo…
selittää…
valoÂ…
Maailmaneetteri oli viides elementti.
Maan Ilman Tulen ja Veden . . .
Taivaankappaleet koostuivat eetteristä vain kuunylisessä avaruudessa.”
Ja häilyvä tähtisade ikuisuudessa kätki minulta hengityksesi kaiun.
Niin, milloinkaan en
Tiennyt tahtosi turhuutta
Toiveiden tyhjää sielua
Todellisuuden tukehduttavaa otetta.
Etkä sinä,
Varonut huumaasi tuhlaamasta,
Kadottamasta.
Äärettömään.