IRC-Galleria

This him could be you.

The one who, day by day, enfolds my soul more open.

Letting my mind grow anxious for being exposed to a world it has never imagined.

Would you define my thoughts absurd,

if I told they find resemblance to this feeling from a situation where my body lies on the sidewalk, uncovered and split open, so that seagulls can tear guts and entrails from the inside of my carcass.

Laura sees magic everywhere.

In every leaf, branch, bush and tree.

And in steel gray lakes.

Cities are like great stones.

And she would like to be unknown.

She used to be a chain smoker, once.

She has always been some kind of an addict.

She.

A wish upon a star tears her brains open.

Some music makes her mad.

She hurts inside.

And then comes peace, with the slightest hint of feeling, almost resembling happiness.
Like waves flushing over a corpse. Soothing.

He is beautiful.

No one knows what she is thinking.

Drums.

Beating.

Once I rode a whale in my dreams. It was huge.

She is incomprehensible and stuff.

It was weird. Like that time when her hair grew burning rainbows.

And carrots.

And you can't see me when I'm dead.

You see, I'm invisible.

That's why.

Actually...

Who is she ?

And who am I again ?

You see, these kind of things may have been long forgotten...

aika paljon paskaa pitää jättää huomiotta,
jotta voimme edes uskotella olevamme yhtä ihmisiä
kuin itsellemmekin esitämme olevamme.
Meitä, valheellisten mielikuvien huipulla leijuvia,
niiden ainoiden onnen hetkien sirpaleista koottuja,
kuvitelmia.

Veren helmeily huulilla
Sinä lempeänä kesäpäivänä
Kuin kierteisen kotilon pinnalla
Sen kiiltävän kovuuden alla
Hukkasit aikaasi tähän huumaavaan eetteriin

”Käsitteeseen, jossa painoton ja näkymätön, kaikkeuden täyttävä aine luo…

selittää…

valoÂ…

Maailmaneetteri oli viides elementti.

Maan Ilman Tulen ja Veden . . .

Taivaankappaleet koostuivat eetteristä vain kuunylisessä avaruudessa.”

Ja häilyvä tähtisade ikuisuudessa kätki minulta hengityksesi kaiun.

Niin, milloinkaan en
Tiennyt tahtosi turhuutta
Toiveiden tyhjää sielua
Todellisuuden tukehduttavaa otetta.

Etkä sinä,
Varonut huumaasi tuhlaamasta,
Kadottamasta.

Äärettömään.

Jesjesasoasghaptet/%&R#(¤)aieuhgEnäävajaa kolme viikkooMiyaviin. J asitte on jo sesiellä japitäs olla junassa menossa eiku oonki sillon jo hesassavtu miksmäalotineeskirjottaatätäkuei onnistu ees tarpeeks nopeestija sormetvaa kokoajan lyö väliä tähävaikkapitikirjottaa putkeenn.. maah..päästäänköhnmeeesjuhannuksena mihinkään,enkäkyleestiiäjaksankomutta woaajessekeikka onkohtapitäsopetellasanojajaainii nyt mää vaa oonkokoajan täällä raapustamassa turhiakupitimuokataja siirtääne kuvat meerilleja sit tehäsemyvijuttu.. ja oisvoinupiirtää.enpäjaksaky..taivois maalata sen taulun loppuuntosta ainiija ruissiinsenjälkeenmitähäsiitäkituleejosjoudunmeneeyksintoivottavasti jotai jännittävää xD

Him & Her - not in a million years.

But I wish there is an endless cycle of afterlives.
And so, after that million years, the dream could be true.

.oikotie onneen käy
haudan kautta..
paitsi osalle kaikista.

inhottava kauneus, etovan lapsellinen nimi mukarunolle




Vain, but still IÂ’d like to feel a piece of beauty in meÂ…


Kaunista on jäätävä kylmyys,

koskemattomuus,

tyhjyys.




.

.

.

.

.

.




































Kauniita ovat kauniit ihmiset.


He ovat hoikkia, lihaksikkaita, jänteviä ja pitkiä…
aistikkaita ja vietteleviä,
ylväitä ja uhkarohkeita,
yksinäisiä,
mutta järkkymättömiä hulluutensakin partaalla.

Heidän kaunis ihonsa verhoaa kauniin vartalon,
kietoo hauraat luut hohtavanvaaleaan puuteripintaan, tai tummansuklaiseen silkkiin.

Heidän liikkeensä ovat harkittuja,
tarkkoja kuin tanssijan jäisellä lasilla.
Keveitä kuin ensimmäinen kevättuuli.
Voimakkaita.
Vailla tarpeettomuutta.

Koralliriutan väreissä hehkuvat heidän kiihkeät silmänsä,
tietäen kaiken tietämisen arvoisen.

Syvänruskeat kuin hiiltyneen maan hehku, tai merensiniset opaalin sirpaleet.
Jäiset kristallikiteet taivaan kirkkaasta sinestä.
Metallista koverretut metsänvihreät jalokivet.

ja jos heidän katseensa sinuun kääntyy,
et hämmennykseltäsi voi liikahtaa..
katsomaan omaa rumuuttasi..
tuntemaan häpeää.

Niin he saavat sinutkin tuntemaan kauneuden.


.



-



.


Kaunista on veriÂ… ja kyyneleet.
Suru pimenevässä illassa…
yksin tyhjässä huoneessa.

Kuoleman mustien varjojen kanssa.




.

.

.

.




Kaunista on ajatus.


.




Kaunista on pohjaton epätoivo.

Luuprinsessa, joka upottaa veitsen terän virheettömään ihoonsa.
Repii ranteeseensa verenpunaisen haavan, katkaisee sormensa ja leikkaa halki kurkkunsa.
Kaatuu alasti jäiselle hangelle.
Haukkoo henkeään,

kunnes elämä valuu pois.
Ja veri sulattaa hänelle huurteisen haudan lumeen.

lyriikan analysoiminen

Tutki tarkoin tekstin rakennettaÂ…
Mikä on runon motiivi?
Mikä kertojatyyppi on kyseessä?
Onko se subjektiivinen minäkertoja
vai kenties kaikkitietävä?

Tutki rivien välit.
Mikä on teoksen kesto?
Mitä merkitystä aukolla on kerronnan kannalta?

Erittele pääkohdat.
Poimi sanoja.
Tulkitse kerrontatapoja.
Mieti.
Sillä pääasiahan on että tietää miten sanavalintojen
suhde aiheen rakenteen kaavamaisuuden ilmi tuomiseen
saattaa vaikuttaa olennaisesti oman tulkinnan ristiriitaisuuteen.
Ja että epäolennaisen asian tarpeeton useaan kertaan esiintuominen
saattaa joissakin tapauksissa hämmentää tekstin lukijan ajatusten kulkua
siinä määrin että he eivät enää jaksa täysin herpaantumatta keskittyä tähän, öh,
erityistä osaamista vaativaan tyhjänpäiväisten lorujen jauhamiseen vaan siirtävätkin
huomionsa mihin tahansa järkevämpään, mikä onkin helppoa, kun ottaa huomioon ihan
mitä tahansa muuta kuin tän mitä tässä typerässä lappukasassa lukee idiootit hei vaan teilleki.

Mitä mitä?
Niin ja sitten vielä sitä ja tätä.
Tuota tuolta ja
Tämähän onkin erittäin tärkeää.

Kiitos opettaja.

Ihminen
välittää itsestään
ja muista.
Minä välitän vain siitä
mitä muut ajattelevat minusta.

ja olen muka kaikin tavoin
muita tärkeämpi.

Yksilön sielu on
sille itselleen suuri kuin maailmankaikkeus.