Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Olen syvästi pahoillani. Olen petturi. Olen valehdellut. Olen maannut ja istunut ja seisonut koko vuoden tekemättä mitään. Tavastani siirtää epämiellyttäviä asioita tuonnemmas tulevaisuuteen on kehittynyt ohipääsemätön pakkomielle. En pääse sitä enää pakoon. Se syö minua. Nytkin, kun olisi viimeinen mahdollisuus, huomaan vain etten pysty. Kuulen toisista, he ovat tehneet saman, laistaneet, silti olleet ajoissa, eivät ole tehneet parastaan, mutta ovat soljuneet läpi. Minä en kykene sellaiseen. Sokeana ja tyhmänä väserrän aikaani olemattomuutta pienemmäksi. Miksi. Miten kukaan voi olla tällainen. Päiviä on siitä kun pitkästä aikaa tunsin sen sykäyksen. Kuukausia sitä edellisestä. Sen, että on halua, ideoita pursuu sormista, on inspiraatiota. Silloin piirsin, maalasin. Nytkin puran sieluani auki tälle näppäimistölle ja paperille, pikseleille näytössä. Mitä tapahtuisikaan jos se keriytyisi täysin auki. En tiedä. Te voitte rikkoa minut.
ja aikaa kului, neljä minuuttia.
Vuorokausi vähemmän tehdä mahdoton ja paikata virheiden ikuinen jatkumo.
Uusimmat blogimerkinnät
- Nrr.. Aidingkeelin tunti. . . . . Fictive Politic... 09.05.
- AA aa-asssss-ssh SATAII Salamaisia penki... 18.03.
- Sinä olet kuoleman kaunis 10.07.
- Repeämä turhalle surulle 09.07.
- TRRR-R3peat 09.07.
- Yhdessä kuljemme, koko maailma, yksin, ko... 22.06.
- kakSIsiiPInen. 21.05.
- Sanoja sinusta 17.04.
- Toivon tämän teidän nähtäväksenne,... 16.04.
- Kuittiromaani 10.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (1)
- ▶ 2011 (2)
- ▶ 2010 (1)
-
▼
2009 (10)
- ▶ heinäkuu 2009 (4)
- ▶ kesäkuu 2009 (1)
- ▶ toukokuu 2009 (2)
- ▶ huhtikuu 2009 (3)
- ▶ 2008 (23)