IRC-Galleria

nyt jeesystää monikin asia, viimeittimmäksi se, että hieno käännöstyöni valui hiekkaan jorman kanssa, kun mokoma päätti olla toimimatta päivityksen yhteydessä.

no, sanon sitten tänne, että huh, haluan les mauvaises nouvellesin, miksi kirjastoissa ei ole sitä.

eikä muuten ihan saleen saa tilattua suomeen ilman saatanallisia postituskuluja ja luottokorttia, tai sit joudun maksaan siit kirjakaupassa sataviiskytmiljoonaa euroa ja lahjomaan myyjän muutenkin, että he niin hankalasti saatavan kirjan tänne kaukaiseen suomeen tilaavat.

Les principaux thèmes abordés sont la mort, le suicide, la solitude, l’amour l’inceste et la quête du bonheur. Le propos est noir, oppressant parfois glauque. Le ton oscille entre douceur et perversité. C’est parfois drôle, parfois grinçant. Les nouvelles peuvent être ancrées dans le quotidien comme dans le fantastique pur. Nicola Sirkis a un style très personnel mais tout à fait honorable. La plume est vive et les histoires bien rythmées.

On ressent le véritable mal être du chanteur et pourtant - heureusement - il y a toujours de l'espoir.

---
Ah haluun sittenkin suomentaa: pääteemat keskittyvät kuolemaan, itsemurhaan, yksinäisyyteen, krörkhöh ja onnellisuuden etsintään. Kirja on synkkähkö (glauqueta ei tiedä freetranslationkaan). Välillä pehmeää tekstiä, välillä perverssiä. Välillä hauskaa, toisinaan raastavaa luettavaa. Kriitikot on kehuneet tuoreeksi lehtien palstoilla ja nicolla on persoonallinen kirjoitustyyli ja hyvä rytmitys teksteissä.