IRC-Galleria

Minulle on tullut muutaman kerran elämässäni hurjan suuri tunne,
että voi hyvänen aika, taidan arvostaa tuota ihmistä aika paljon.
Se tunne tuli viimeksi jonkin aikaa sitten, ja muistin sen tänään
bussissa numero 66.

Professori Database. Se olet sinä.

huomasin, että se riittää, että aiheuttaa minkä tahansa tarpeeksi voimakkaan tunteen

Kyllä minutkin saa ärsyyntymään.

Äsken ajattelin, että elämäni on nykyään sitä,
että ajatustyö on liian rankkaa ja uuvuttavaa,
ja hauskanpito melko tylsää, se mikä tuntuu
parhaimmalta on aika jolloin en tee mitään.

Samastuin sitten Channing Tatumiin. Herttaista, eikö.

Strawberry Jam on my chest, ready for another midnight stroll.

Harvinaisen hyvin (mais pas parfaitement) toiminut suunnitelma, saa vain nähdä mitkä ovat seuraukset.

Tuntuu kuin viettäisi syntymäpäiväänsä ihan yksin keskenänsä, kuin kukaan ei haluaisi juhlistaa sitä. Kuunnellen Cibo Mattoa ja kanapullia, punajuurisalaattia ja myöhemmin glögiä tortun (perinteinen marraskuun lopun herkku) kera syöden kuluu tämä iltahetki. Lukemisena Tapiolan asiakaslehti.

Tämä on melkein niin mukavaa, että harkitsen eristäytymistä ensi syntymäpäivänäni. Hullu lie tämäkin heppu.

Metrossa oli muuten mukavaa katsella ihmisiä, jotka hymyilivät pienen lapsen jutuille, varmaan huomaamattaan.

Nyt se tuli tehtyä. Ekaa kertaa silleen baarissa. ;)

Ilta jatkui koulusta iltapäivälliseen bussissa, jonoon, ja sitten tanssahteluun.
Kuumahan siinä tuli, varsinkin kun tuli tuijoteltua ja kyylättyä ja nähtävästi
joku katteli takaspäinki.

Onneksi myytiin korviin tulppia.

Kotona nälkä, liian myöhään nukkumaan,
aamulla päätös lähteä aikaisin kouluun ei pitänyt,
pora sotki aamun unet sitten kuitenkin.

Kokeilin tulppia, mutta eikös siksi aikaa loppunut surinat.

Ei ihan sitä mitä sateelta odotin.
Nyt olen vihdoin kotona.
Fiksuus koskee.