Silmiin koskee, kun on itkenyt niin paljon. Ei auta, vaikka hokee itselleen, että sen on parempi näin. Siellä se nukkuu, marjaomenapuun alla, käärittynä pyyhkeisiin, oman pehmolelunsa kanssa. Ei jaksa ymmärtää, että nyt se on poissa. Tuo pieni musta pallo, jonka kanssa kasvoi lapsesta huonoksi aikuiseksi.
Nyt se on koirien taivaassa. Siellä se saa syödä niin paljon omenoita ja riisikakkuja kuin vain jaksaa, purra Eeroa niin paljon kuin haluaa ja juosta vapaana ja kaivaa kuoppia ympäriinsä ilman mitään syytä.
Minulla on ikävä sinua.