Hallelujah!
Helvetillistä nostalgia fiilistä tänään ajaessani Koirakoskelle. Juuri se levy, jota kuuntelin kun olin urheilullinen ja yksinäinen sekopää, joka veti joka ilta 10km pyörälenkin ja kuunteli jotain sairasta Saksasta viidellä eurolla ostettua kahden levyn paskapoppislevyä. Kylmät väreet nousi käsivarsia pitkin, päässäkin värisi kun kuulin tuon biisin, ja kaikki ne muut ihme biisit joista en älynnyt silloin mitään - enkä tajua vieläkään.
Toivottavasti tämä kesä ei ole se kesä kun suru painaa puseroon ja jää taas ihan yksin.
Kinkkuelämää ja nuq.