IRC-Galleria

Ensimmäinen viikko pian takana uudessa koulussa. Asuntolassa asutaan ja huone on kuin sota-aikainen punkkeri. Yöt ovat kylmiä, mutta ainahan ne ovat kun yksin nukkuu.
Tämä on ensimmäinen kerta kun pääsen nettiin sitten viime sunnuntain. Suorastaan ihmeellistä. Tosin kukaan ei ollut kaivannut minua poissaollessani. Mikä on sinänsä surullista. (Lue: laittakaa kaipaavaa kontaktia tähän suuntaan)
Olen sairastunut flunssaan ja tartutan kaikki siihen ympärilläni. Täällä väsyttää koko ajan ja syödään koko ajan. Joten jos näette minun näköisen XXL-kokoa olevan ihmisen, tarkistakaa olenko se minä. Se voi olla pian mahdollista.

Terveisiä isälle traktoriin.

Ps. Netin saan tänne joskus tämän kuun loppupuolella vasta, joten hang in there!

Eilinen oli Foster's päivä. Tämä päivä on iso Karhu päivä. Huomisesta ei vielä tietoa, turvaudumme ehkä poron kuseen, koska siinä on mukavampi jälkimaku.
Kuitenkin, viimeisiä päiviä VMÄ viedään. Osittain harmissaan, kaikki mikä tapahtuu tuntuu tapahtuvan viimeistä kertaa. Viimeinen työpäivä, viimeinen kerta kun käytän mummia kaupassa, viimeinen kerta kun käyn paikallisessa Spar-marketissa... Pian viedään viimeisiä kertoja kun näen ystäviäni kunnolla, tai istun tässä rakkaalla, koristellulla koneellani.
Osittain onnessaan. Pääsen tapaamaan uusia, ehkäpä jopa mielenkiintoisia ihmisiä, ihmisiä jotkeivät (noita kahta sanaa ei ehken pysty yhdistämään ranskalaisittain?) tunne minua tai eivät omaa erityisiä taka-ajatuksia minun suhteen. Ja pääsen kokemaan, miltä intohimoni opiskelu tuntuu luonnossa. Sain tuon edellisen lauseen kuulostamaan erittäin perverssiltä. Miksi sana "intohimo" tuntuu aina tarkoittavan vain yhtä ainoaa asiaa?

Banaanikärpäset tuntuvat lisääntyvän nopeammin kuin niitä ehtii tappaa.

Oi miksi ne ovat niin vikkeliä?

Alan kai herätä verbaalisen luovuuteni, ja tietenkin ajatuksellisen merelläkäyntini kulta-aikaan, "THE GOLDEN AGE", niin kuin Civilizaationeissa tästä puhutaan.
1. luokkalaiset lapset laulamassa onnessaan, hymyillen ja kurkku suorana "Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen"... se oli jotain niin jumalan kädellä rankaiseman masentavaa kuultavaa. Äh, no kukaan ei osaa laulaa, lähinnä se, miten vanha ja kurppa itse olen. Pian nuokin lapset jättävät lapsuuden taakseen ja tajuavat miten paska paikka maailma on (*angstangstviilviil*). Sittenpä ei enää olekaan niitä iloisia päiviä. Olen kai itse jo kohdassa "Nyt se on jo eilinen".
Olen myös täynnä runonparsia. Pitää kai rueta kulkemaan pienen lehtiön ja pienen kynän kanssa ympäriinsä, jospa vaikka saisi niistä jotain ylös.

Elän elämääni kuin päiväkorento.

Testasin kansallisena alkoholisoitumispäivänä, miten krapula muuttuu juodessa ainoastaan yhtä alkoholilaatua. Otin alkoholilaadukseni testaustilanteeseen kaljan. Onnistuneesti kittasin itseni pelkällä kaljalla mukavaan humalaan, onnistuin jopa tekemään itsestäni pellen ja naurunalaisen.
Aamulla saapuivat tulokset. Herätessä kuivuutta kurkussa, lievää päänsärkyä heti pystyyn noustua. Ruuan ja ensimmäisen tupakan jälkeen outo, olematon "pala" kurkussa.
Verrattaessa tuloksia aikaisempiin testi-iltoihin, sain tulokseksi sen, että mikäli pidät kätesi irti kaikesta muusta alkoholista kuin sille illalle valitsemastasi, tulet selviämään seuraavasta päivästä ilman tappokrapulaa.

Kansa nousee barrikaadeille ja hipheijaa minun viisaudelleni!

Tapoin tänään metsäkanalinnun, laji itsessään jäi suhteellisen suureksi mysteeriksi. Veikkaan jotain koppeloa tai naaras fasaania. Verta tuulilasissa, ihan normi päivä.
Mieliala hyppii niin itsensä tappamisesta muiden tappamiseen, kukkien syömiseen ja käpyjen perseeseen tunkemiseen. Toisaalta olen aika iloinen.
Menen rakastelemaan lakanoitani. Aion elää selibaatissa itseni kanssa.

Maybe I'll go eat worms.

Olisin ihan hyvin voinut jo lähteä. Mukamas työvoimatoimisto maksaa minulle siitä että olen tänään vaivaisen tunnin töissä, kosken enempää ehdi. Esitän, että kyseinen "tehtäväni" on vielä kesken. Wordin lisäksi on tietenkin auki FreeCell, jotta voi kuluttaa tätä kulutettavaksi tehtyä tuntia nopeammin ja totta kai hauskemmin.
Pian, noin puolen tunnin päästä (har, olen kuluttanut jo puoli tuntia elämästäni tähän vammaiseen työhön!) pääsen polttamaan bensaa noin 100km ajan aina Kajaaniin asti. Ja toiset mukavat sata joskus iltapäivällä takaisin. Ärsyttävää miten ihmiset kuvittelevat korvaavansa mukavan pitkän viikonlopun nautinnon ja ilon muutamalla kapisella tunnilla: "No hei, mitäpä sinulle kuuluu? G2G!". Me näemme pian mitä tulee tapahtumaan. Odotamme tietäväisinä.

Aamulla koski kurkkuun. En ole täyttänyt viikkoista valkoisten ritareiden tarvettani.

UPDATE: Tuli tässä muuten mieleen että kirjoitin hyvin monta vuotta, joskus vuosina 1999-2002 sanan "kanssa"(also has a bunch of other meanings) englanniksi whit. Kunnes tajusin sen olevan "with". Nolotti. Ihme että sain englannista niin hyviä numeroita siltikin.

Manaan tänään ja pian aamulla taas työmarkkinatuella työskentelyn, vanhainkodilta muistuttavassa koulun kansliassa työskentelyn ja ne helvetin kahvinarkomaani-kahvityrkyt. Ja sen hömelön shortseissa ja pököttävässä pipossa kulkevan mulkkutalkkarin.
Minä en jaksa enää herätä aamuisin. Kyläkin on niin hiljainen aamulla 8.30.
Anon perjantaiksi vapaata. Ehkei fiksua? Sinne meni taas 20 euroa, miinus verot tietenkin. Kajaanissa on mitä luultavimmin käytävä. Ihan kuin se paikka ei olisi ahdistanut minua sillä ensimmäisellä kerralla.

Menen nakertamaan punaista Marlboroa, kovasta askista tietenkin.

Oli kaunis viikonloppu. Oikein kaunis. Erittäin, psykedeelisen kaunis.
Vasen hauis/kyynärpää on murskana, syitä voimme kysellä ylemmiltä voimilta.
On outoa saada tietää jonkin asian tapahtuneen, kun oletti sen jo olleen tapahtunut. Mitä minä tein sillä aikaa? Ja mitä minä tein oikein, jotta niin lopulta tapahtui? Epävarmuus kylvää siemenen kyynärluuhuni. Vasempaan tietenkin.
Mutta seuraavan kerran kun saan sen söpön kiinni, niin pistän sen häkkiin ja tökin sitä pitkällä tikulla. Ja haukun sitä liian söpöksi.

Kun ihminen tulee näin vanhaksi, se alkaa löpertelemään ja pehmoilemaan. Kroppa ei kestä enää minkäänmoista suurempaa rasitusta, alkoholinkulutusta tai valvomista. Muutama tunti liikaa siihen perusvalvomisrytmiin niin *tsump* sitten ollaan niin maan perkeleen poikki seuraavat kaksi päivää.

Tupakkaa ja vettä. Bittersweet päivä tänään.

Korvissa tinnittaa. Selkään koskee ja tulen täyteen puolesta annoksesta. Tahtoisin käydä suihkussa mutta ruuan jälkeen tulee vain lihava olo jos menee sinne itseään alasti töllistelemään.
Tämän päivän ehdoton kohokohta (tähän mennessä) oli kun sain kannettua kymmenen niittirasiaa käsissäni kerralla! Valitettavasti yksikään kanteletta kantava alikehittynyt ja -koulutettu vaahtosammuttimen kokoinen idioottipentu ei ollut todistamassa sitä. Onneksi ne eivät ole siellä enää ensiviikolla. Mitä ihmeellistä siinä on jos ihmisellä on vihreät hiukset?!
Viikonlopusta tulee mitä luultavimmin hirveä anti-rahasampo, henkisesti yksinäinen ja riittämätön, henkisesti, edelleen.
Taidan mennä laittamaan kaikkiin raajoihini laastareita.

Sitäpä tulee kuukauden päästä muutto Joensuuhun, Niittylahteen. Ei tee nyt juuri muuta mieli kuin kihertää vallattomasti ja harrastaa sänkypainia.