Sinäänsä aika hiljaista, ajattelin itsekseni.
Taisin olla oikeassa.
Tänään on aika ohittaa välitavoite ja yrittää siirtyä kohti seuraavaa askelta. Oman päänsä sisällä sitä vain ajattelee, että mikä se on... jalka, askel, mitä tahansa.
Onneksi oma pää on tyhmempi kuin viereinen pää. Siinähän saattaisi saada vastauksen. Aivan turha pohtia mitään erikoisuuksia. Ihmiset ovat täynnä heikkouksia ja vajaavaisuuksia. Voi vain sulkea silmänsä ja olla. Istua tai maata paikallaan ja olla. Tyhmää stressata liikoja turhuuksillä, joilla ei ole käytännön merkitystä.
"Virtsaa mun päälle beibe ja katso kuinka valun alas viemäristä."
Emme me ole sokeria, mutta emme myöskään terästä. Se raja on hiuksenhieno. Mene liian alas ja turrut, mene liian ylös ja sorrut. Tuskimpa kukaan on kultaisella keskitiellä. Me olemme liian tyhmiä siihen.
"Sirkkelinterä pysähtyi äkkiä ja huomasin olevani valmis."
Elämä jatkuu katketakseen. Hyvää yötä...