IRC-Galleria

Voi ei taas tuntuu se outo paine pyllyn seudulla. Onneksi minun ei enää tarvitse pelätä tätä tunnetta kuten noin kuukausi sitten. Noloja tilanteita ja likaisia housuja, mutta silti se aina yllätti minut. Kuraa ja vettä tasaisin väliajoin (noin puolentoista tunnin välein).

Olin epätoivossani kehitellyt mitä monimutkaisimpia menetelmiä, joiden avulla edes onnistuisin hakeutumaan johonkin vähemmän ihmismassaiseen paikkaan, mutta kuten varmasti arvaatte ei ne Jeren konstit kovin kummoisia olleet. Lukuisista laitteista/menettelytavoista voisin mainita esimerkiksi surullisenkuuluisan munakello-sähköpaimen-hälyttimen (tähän voi lopettaa lukemisen jos on kiinnostunut liesituulettimista ja niiden lisäosista).

Tämä kyseinen tapahtuma sijoittui erääseen nimeltä mainitsemattomaan tavarataloon (STÜCK!!). Olin siis aivan normaalisti hankkimassa itselleni hiirenloukkuja, vihreitä ilmapalloja, meetwurstia ja foliopaperia. Iloisena ja humisevana siis selailin erilaisia mallikappaleita kunnes yht'äkkiä tunsin pistävän ja kihelmöivän tunteen koko kehossani.

"Ahaa... ilmaisimeni siis aktivoitui. Aika siirtyä hampurilaisravintolaan.", ajattelin itsekseni (paha tapani on ajatella ääneen huutaen).

Lähdin siis juoksemaan ulos tästä nimeltä mainitsemattomasta tavaratalosta (MANNNNNNNNNN), mutta yhä epäonnen katalat enkelit seurasivat minua (kirjaimellisesti, takanani oli seitsemän liito-oravaa pukeutuneena hiustenkuivaajiksi). Unohdin juovus... päissäni... päissäni... juovapäissäni ottaa taskuuni sullomat hiirenloukut pois. Olin päässyt noin kahdeksan askelta ulos ostosparatiisistä kunnes isokokoinen lihaksikas vartiahenkilö, otti minun olkapäistäni (seittsemänsataakahdeksankymmentä) kiinni ja pyysi minua näyttämään taskuni sisällön.

Esittäessäni taskussani olevia esineitä kuului sisältäni vaimea HUMMM-ääni. Tällöin kaikki lihakseni rupesivat elämään omaa elämäänsä kaaten minut sätkväisenä maahan. Hiirenloukut takertuivat kehooni ja kasvoihini. Takalistossani oleva paine kasvoi ja kasvoi hämmästyttävällä nopeudella. Ja kuinka ollakkaan sitä ruskeaa nestemäistä kuraa alkoi tulvia housuni jokaisesta mahdollisesta saumasta ja aukosta. Päivemmällä nauttimani 14 litraa maitoa ja kahdeksan rapua astuivat takaisin elävien maailmaan. Sätkin siis maassa ja tulvin yli äyräideni. Noloako? No kyllä toki.

En kehtaa kirjoittaa enempää tästä, mutta muistakaa ihmiset, Kakka voi olla petollista.