IRC-Galleria

Oikein hyvää iltaa kaikille, paitsi niille jotka eivät käy töissä, vaan elävät muiden verorahojen elättämänä. Teille oikein paskaa iltaa!

Tuleva EP:mme äänityksissä on jälleen otettu jättiläismäinen harppaus eteenpäin. Rymyävien bassotaajuksien lisäksi kuulija voi nyt kiinnittää huomion myös kauniin kuulaisiin rytmikitaroihin, jotka allekirjoittanut Teidän iloksenne nauhoitti sormet verillä. Alamme siis olemaan äänitysten suhteen puolivälissä, sillä jäljellä on enää clean-, soolo ja änssikitarat, jonka jälkeen vokalistimme Mika "Tonttu Touhukas" Perttula lurittelee narulle uskomattomia laulumelodioita ja täräyttää purkkiin veretseisauttavia rääkäisyjä. Siihen loppuukin meidän hommamme äänityksistä ja kuvaan astuu Jarkko "Opettaja" Lahti. Jarkolle onkin annettu tärkeä tehtävä: miehen täytyy yrittää syntetisaattorilla pelastaa huonot kappaleemme ja tuoda niihin edes jonkinlaista mukana hyräiltävää melodiaa. Studiokiipparistinamme toimivan Jarkon rooli onkin siis jälleen melko samanlainen, kuin tätä äänityksen alla olevaa EP:tä edeltäneellä "Two Sea-sons" -demollammekin.

Studiolle oli tarkoitus saapua klo. 12.00. Basistimme Juho "Lakritsi" Ahlgren tuli hakemaan minua kello 11.40. Lähdimme noutamaan treenikämpältämme ärjyvää petoa, joka tunnetaan myös nimellä Framus Cobra. Cobra tungettiin Juhon Opel Corsaan, vaikkakin kokosuhteiden takia olisi ollut ehkä järkevämpää matkustaa niin, että Corsa olisi tungettu Cobraan. Noh, Cobrassa ei ollut moottoria, joten tyydyimme tavanomaisempaan ratkaisuun. Köröteltyämme studion pihaan, oli siellä meitä jo odottamassa kitaristimme Änssi "Subway" Rintamäki. Roudasimme kamat sisään, pykäsimme ne pystyyn, säädimme saundin ja aloimme äänittämään... Välihuomautuksena täytyy minun ehdottomasti ihmetellä, miten monta tuntia kestäneen operaation kuvaamiseen voi käyttää parhaassa tapauksessa vain kahta sanaa: "säädimme saundit". Syvemmät filosofioinnit jätän nyt kuitenkin joidenkin muiden päänvaivaksi, sillä minulla on vatsa täynnä ruokaa, eikä ajatus oikein kulje.

Itse äänittäminen meni oikein makoisasti, lukuunottamatta sitä studiotyöskentelyn raskasta taakkaa, jota myös "on se kumma, ku en mitään osaa soittaa" -fiilikseksi kutsutaan. Soitannollisesti ei siis kuitenkaan ollut mitään ihmeellisempiä ongelmia; kaikki vaikeimmatkin kohdat sukelsivat jo muutamalla yrityksellä hyväksyvien mutinoiden siivitteleminä kovalevyn syleilyyn.
Hyväilin estottomasti kitaran otelautaa, kunnes yhtäkkiä muut paikallaolijat saivat näprättyä auki äänityskopin lukon ja yllättivät minut itse teossa. Nuo pirulaiset, joita jotkut kutsuvat bänditovereiksi, käskivät minun lopettaa perverssit touhuni ja käydä töihin. Ne typerykset! Sillä samalla sekunnilla kun ovi sulkeutui, jatkoin aivotyöskentelyni virheiden aiheuttamaa seikkailua, jossa todellisuus ja fantasia hämärtyy, eikä säännöistä ole puhettakaan.

Loppuillasta äänittäjämme Joona "Metroseksuaali" Hokkanen, totesi että hän käy pian nukkumaan. Tiesimme heti, että nyt oli aika häipyä: Joona oli jo aiemmin uhkaillut, että tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, jonka jälkeen ei hyvä enää heiluisi. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, riensimme ulos studiolta ja pinkaisimme juoksuun. Yhtäkkiä muistin unohtaneeni hanskani studiolle, joten käännyin kauhuissani takaisinpäin. Kurkatessani studion ovesta sisään, näin jotain kamalaa: ennen niin leikkisä hyvä makasi lattialla liikkumatta. Joona oli toteuttanut uhkauksensa, vaikka olimme yrittäneet tehdä kaikkemme hänen sanansa noudattamiseksi.

Odotellessamme kahden viikon päästä todellisuudeksi aineellistuvaa toista kitarapainotteista studiopäivää, käytämme kaiken aikamme ja energiamme hyvää koskevan surutyön merkeissä. Saatamme myös hieman kaivata rumpaliamme Tzmägä "Suamem miäs isäm maam puollustaja" Melliniä, joka on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Eli armeijaan.

jjon // Travesty of Sympathy