Oujeeeee, on jälleen kerran studiopäiväkirjan aika!
Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin ja uskaltaisin jopa sanoa, että viimeksi turinoin studiokuulumisistamme kuukausia sitten. Tällä aikavälillä onkin ehtinyt tapahtua jo vaikka ja mitä, niin bändirintamalla kuin myös alter egojemme taivalluksessa. Maininnanarvoisena tapauksena peitehahmojemme elämässä voisi pitää ainakin sitä, että yhtyeemme jäsenistä bassosankari Juho Kalervo Jonninpoika Ahlgren sekä Joni "jjon" Salomaa, ovat ottaneet askeleen kohti parempaa ihmisyyttä: molemmat pirulaiset tulevat muutaman päivän vierähdettyä vetäisemään pikku päihinsä ylioppilaslakit. Tätä pojat eivät tee suinkaan siksi, että he olisivat päässeet ylioppilaiksi, vaan siksi, että he haluavat mahdollisimman eriskummallisilla tavoilla häiritä oikeasti ylioppilasjuhlansa ansainneita ihmisiä! Hähää, hehee. Joo. Myös Mika Perttula saa kätösiinsä ammattikoulun todistuksen. Suokaamme siis näille hienoille ihmisille heidän ansaitsemansa pienimuotoiset aplodit sekä asiaankuuluvat heleät mutta hillityt hurraa-huudot.
Bändirintamalla puolestaan on tapahtunut muun muassa seuraavaa:
Olemme vihdoinkin saaneet aikaan nimenvaihdoksen. Kuljemme siis nykyään (niinkuin jotkut ovat jo huomanneetkin) nimellä Nimeämätön. Olo ainakin allekirjoittaneella on nimenvaihdoksen suhteen huojentunut. Vaikkakin nimi on periaattessa ensikuulemalta ja sen kummempia ajattelematta hyvinkin mielikuvitkseton, olemme onnistuneet rakentamaan sen ympärille melkoisen hienon visuaalisen idean. Odottakaahan kun näette!
Kahta uutta biisiä on myös saatu raapusteltua kasaan huolimatta siitä, että treeniaikamme on ollut viimeisten neljän kuukauden sisällä hyvinkin rajoitettua (lisätietoja: http://www.mil.fi/). Kappaleista nopeampi kulkee nimellä "Paratiisi" ja toinen taas tottelee nimeä "Kuningas A IV" eli tuttavallisemmin "Alkoholibiisi". Armeijan kasvatti, Suamem miäs sekä isäm maam puollustaja, eli Tzmägä "Markus" Mellin, on siis onnistunut pitämään tatsin perkussiiviseen soitinarsenaaliinsa siitä huolimatta, että on kuluttanut lähiaikoina elämäänsä lähinnä metsässä rämpimiseen, kyynelkaasusta selviämiseen sekä soppatelttojen siirtämiseen paikasta toiseen.
Tällä nimenomaisella hetkellä (tarkemmin sanottuna n. kolme tuntia sitten! Toim. huom.), päättyi äänestysaika sanomalehti Pohjalaisen bändikilpailussa (joka on ainakini minun kieliopillisen korvani mallien vastaisesti nimetty: "Kivi kitara"), jossa olemme olleet mukana. Nyt alkaa muutaman päivän jännitysaika (tarkemmin sanottuna neljän päivän jännitysaika. Toim. huom.) kunnes 27.5 saamme tietää, pääsemmekö mukaan kilpalun niinkutsuttuun finaaliin, joka on käytännössä live-esiintyminen tuomareiden (rokkipoliisien?) edessä. Tuon illan aikana tuomareille esiintyy kuusi bändiä, joista kaksi pääsee esiintymään vuoden 2010 Rockperryssä ja yksi saa 500€ arvoisen lahjakortin Unisound-musiikkiliikkeeseen.
Muttamutta. Jos nyt pikkuhiljaa siirtyisin kertomaan kommelluksistamme studiotiloissa sen sijaan että pälisen pelkkää pötyä.
Tiivistetysti sanottuna olemme saaneet nyt päätökseen kaikkien äänitysosuudet. Jokainen on tuonut jo omat mausteensa tähän soppaan, jota tullaan siis kutsumaan
nimellä "Kaunis ihminen". Jäljellä ole enää mitään muuta tehtävää kuin miksaus & masterointi ja ne eivät ole meidän hommiamme alkuunkaan. Meidän osaltamme homma rajoittuu siihen, että kerromme äänittäjä-/miksaajamiehellemme, Joona "Olli" Hokkaselle aina säännöllisin väliajoin, mitä hän on tehnyt väärin nauhoitteemme ääniraitoja käsitellessään.
Edellisessä studiopäiväkirjassa puhuttiin Mikan laulusuorituksista. Sen jälkeen on siis kuitenkin taltioitu vielä vaikka kuinka paljon erilaisia soittimia & persoonia Tarkus Recordsin tiloissa EP:llemme lisävärin tuojiksi. Joissain tapauksissa nämä nk. musiikilliset kokeilut muodostuivat kappaleiden pelastajiksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä kappale nimeltä "Memento". Saimme tekeleeseen nakitettua laulajanhommiin Jessica Silfvernagelin, joka toden totta sai ihmeitä aikaan vahvalla äänellään. Kiitos Jessicalle tästä! Uskon ettei kokemus ollut hänellekkään ainakaan täysin hirvittävä. Henkilökohtaisesti en päässyt ikinä todistamaan "livenä" Jessican laulutaltiointia, kun makasin sängynpohjalla vatsataudissa, mutta jo biisin treenaminenkin oli todella mukavaa!
Jessica kirjoitti itse omaan blogiinsa studioillastaan näin:
"Seuraavaks mä lähdin sit kohti keskustaa ja studioo. En ookkaan aiemmin kertonu, mutta muutamalla mun kaverilla on bändi ja ne on nyt tekemässä levyä ja pyysi mua laulaa yhteen biisiin ja tottakai suostuin ja tänään se äänitettiin. Siinä tarina lyhykäisyydessään. Oli tosi mahtavaa olla siellä ja saa nähdä, millanen on lopputulos. Kyllä se vaan ihan hyvältä kuulosti. Yllättävän vaikeeta kyllä oli ihan totta. 4 tuntia me säädettiin mun osuuden kans. :D" (http://jessicanathalias.blogspot.com/)
Toinen todella merkittävä vierailija äänitteellämme on Jarkko "Flash" Lahti, joka jälleen kerran hyvin ystävällisesti suostui nostamaan kappaleidemme sisällön potenssiin kymmenen soittamalla uskomattoman kauniita sekä kieroja melodioita syntikalla sävellyksiemme päälle. Tällä kertaa päästimme Jarkon kuitenkin valloilleen paljon avoimemmin kuin "Two Sea-sons" -demollamme, jossa mies myös oli osallisena. Jarkko tosiaankin sai tällä kertaa soittaa osuutensa purkkiin häkkinsä ulkopuolella ja omien toiveidensa mukaisesti ilman rihman kiertämään. Tällä kertaa myös hulluimmatkin syntikkaideat otettiin talteen ja melkoisia erikoisuuksia on kyllä luvassa! Jarkko osallistui myös meille (ainakin vielä) hyvinkin heikkoon osa-alueeseen, elikkäpäs laulustemmojen luomiseen & esittämiseen. Jarkolle täytyykin nostaa todella suurta mielikuvitushattua ja lausua ainakin tuhannet kiitokset. Nekin potenssiin kymmenen nostettuna! You bastard, you might just have made our music listenable! FFFFFFFFUUUU-
Jarkolle & Joonalle täytyy myös antaa TODELLA isot kiitokset aivan älyttömän hyvästä seurasta! En esimerkiks oo varmaan koskaan nauranu niin paljon, kun silloin ensimmäisenä kiippariäänityspäivänä. Niinkuin edesmennyt naapurini usein tapasi sanoa, oli siinä kyllä naurussa pitelemistä! Studiolla puhuttiin niin vilauttelevasta Mariosta, natsisyntikasta, joka pakottaa Jarkon syömään joka ilta juustoleipiä, Pelle Hermannin oidipuskompleksista, Sepon & Ämpärin häistä, traktoosi-intolerantikoista, kuolleista hiiristä sekä siitä, kuinka Juha Mieto voi ladella mitä törkeyksiä tahansa, eikä kukaan voi hänelle suuttua, niin suloista se on se hänen mongerruksensa. Esimerkkinä:
"Moomma Vilimun kanssa ruukattu käyrä paneskelemassa pikkutyttöjä." Eihän tuosta lauseesta voi noin ihanan murteen kera löytää kertakaikkiaan mitään väärää. :)
Kaikenkaikkiaan tämä studiokokemus oli jälleen aivan mahtava ja jokainen meistä on taas oppinut valtavasti uusia asioita äänityksen ihmeellisestä maailmasta. Loppuun nyt vielä iso kiitos ja kulaus kaikille EP:n äänitykseen osallistuneille!
Lopputulosta odotellessa.
jjon // Nimeämätön