IRC-Galleria

Joni Salomaa


Isän poika

Löydän itseni jälleen koulun liikuntasalin varastohuoneesta veitsi kädessäni.
Veitsi on veren peitossa. Veri tippuu solkenaan lattialle. Tip. Tip. Tip.
Pisarat tippuvat suoraan kengilleni. Minulla on uudet, hienot kengät. Aidot Converset.
Hienot ne eivät kuitenkaan enää kauaa ole. Punaiset pikemminkin. Veri kuivuessaan muuttuu kylläkin ruskeaksi. En halua ruskeita kenkiä. Taidan laskea puukon pois kädestäni.
Sormissanikin on verta. Ne voi pyyhkiä paitaan. Kun pyyhin selkäpuolelle, kuivuneet, ruskeat verinorot eivät sitten myöhemmin näy takin alta mihinkään. Sormiin jää silti vielä hieman verta. Se kuivuu sormiin.
Tänään illemmalla on sählyharjoitukset. Minä en pidä sählystä. En sitten tippaakaan. En veripisaran vertaa. Mutta käyn siellä silti, yleiskunto täytyy olla hyvä. Jos kuntoni laskee, käy huonosti.
Tapahtuu kamalia asioita. En tarkalleen tiedä mitä, mutta isä sanoo aina, että jos minusta tulee lihava, tapahtuu kamalia. Voisi kuvitella hänen sanovan sen vitsillä, mutta kerran kun hän jälleen punnitsi minut ja olin lihonut muutaman kilon, hän löi minua. Pamautti kyynerpäällä suoraan keskiselkään. Se sattui. Sen jälkeen olen alkanut laihtua. Sitä mukaa kun lihaksia kertyy, täytyy myös rasvan palaa, ettei paino nouse. Saadakseni paremman lihaskunnon, aloitin uuden harrastuksen. Tämä on mukava harrastus. Isälle sanon käyväni salilla. Oikeasti en käy. Käyn koulun liikuntasalin varastossa. Koulussa en käy muuten ollenkaan. Isä on kieltänyt. Hän sanoo, että kun istuu koulun penkillä, saattaa lihoa. Hän on kertonut, että opettajat ovat oikeasti salaisia agentteja. Isä on viisas mies. Hän tietää paljon.
Veri alkaa kuivumaan käsiini. Se on tahmeaa. Kyykistyn nostamaan veitsen. En ole pitkään aikaan haistanut tuoretta verta. Usein olen sitä viime aikoina nähnyt, mutta en haistanut. Tuo lattialla makaava... Hänen veri ei nyt kelpaa, se ei enää kierrä. Hmm. Se on vain pieni kipu.. Mutta suuri nautinto.. Haluan haistaa verta!!!
Noin. Nyt kipu on ohi. Veri tuoksuu hyvälle. Se muistuttaa minua äidistä, veri oli viimeinen tuoksu minkä äidistä haistoin, ennenkuin hän lähti vaeltamaan. En muista siitä hetkestä muuta kuin veren tuoksun. Isä on jälkeenpäin kertonut äidin lähteneen silloin vaeltamaan. Isällä on ilmeisesti paljon parempi muisti kuin minulla. Pidän isästä. Varsinkin juuri nyt.
Hetkinen, kuulinko räsähdyksen? Joku tulee!!
Kukaan ei ole ikinä aiemmin käynyt täällä!! Tämä varastorakennus on ollut tyhjillään monta vuotta. Kuka sieltä voi tulla?
”Täällä poliisi! Rakennus on piiritetty. Teitä kohdellaan hyvin ja kaikkien arvojen mukaisesti, kunhan olette rauhassa ja tottelette ohjeitamme. Teitä epäillään murhasta!”
Voi ei.

”Martta, tulepas tänne!”
”Mitä kulta?”
”Katsopas tätä uutista lehdessä:
17 –vuotias poika tappanut kymmeniä ihmisiä. Viimeisin uhri lienee ollut pojan oma isä, 52 v. eläkkeelle jäänyt kunto-ohjaaja, jonka kuolleen ruumiin ääreltä poika löydettiin perjantaina alkuillasta. Poika tunnusti olevansa syyllinen kaikkiin rikoksiin ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä ja onnelliselta oikeudenkäynnissä. Arvoitukseksi jää, oliko poika tyytyväinen murhiinsa, vai siihen että hänet saatin kiinni ja murhakierre katkesi.
”Eikö olekin kamala tämä maailma.”
”On se. Ottaisitko kahvia ja pullaa? Olen juuri leiponut, on hyvää ja tuoretta.”
”Kyllä kiitos. Jos viitsisit, Martta, keittäisitkö oikein vahvaa kahvia tällä kertaa.”