veri ja kyyneleet sekoittuvat yhdeksi nesteeksi, kuin punaviiniä.
käsi vapisee voimasta, voimasta jolla terää pitelee kädessä.
-tää oli sit se mitä sä halusit, se mihin sä aina pyrit. tahdoit vaan musta lopullisesti eroon.
terä viiltää lujempaa, yhä syvempää. en inahdakaan, ei kuulu mtn.
kyyneleet valuvat vuolaamin kuin milloinkaan, ei lopeta ollenkaan.
-sä vittu sait mut elämästä luopumaan, ilman sua en ois kyennytkään jatkamaan.
viimein tunnen heikkeneväni, kuiskaan hyvästit. ne jää leijumaan.
ja tiedän että kuulet jokaisen sanani, ei ne tuu häviin milloinkaan.
-nyt on sun enää myöhäistä tulla pyytään anteeksi, enää on turha katua mitään.