IRC-Galleria

mikä sä oot mulle sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin?
sähän ite jaat rakkauttas koko kaupungille, muille ku sun pitäis.

mikä sä oot mun tekemisiä rajoittaan, tai niistä välittään.
ei sulla lopulta kiinnosta kuitenkaan, se joku ainoa..

kato mitä nää vuodet on tehnyt meistä, yhteen kasvettu eikä meidän rakkautta voi viedä väkisinkään. sä oot siin ja mä täs, eikä tää muutu täst milloinkaan.

vaik kuinka sä koskaan tahtoisitkaan, en mä tuu meistä luopumaan. tiedän et säkin sen viel tajuat, ei meitä eros kukaan oo pitänyt ennenkään.

päivät menee, tunnit kuluu, vuodet hupenee.
sä vain mun mielessäin, etkä poiskaan mee.

illat pimenee, yöt hukkuu, aamut koittaa.
mut tiedän et meidän rakkaus viel voittaa.

kun mustavalko teevee muuttu värilliseks,
niinkai mulle kävi, sä olit jotain mitä mä venasin koko elämäni.

Sanas painuvat syvälle mun mieleeni,
iskien repien samalla rintaani...
-Ne ei unohdu, ne kulkee aina mukana.

Jokainen sana pilkkoo minua entistä enemmän halki,
kyyneleitä silmissä, sydän riepaleina
ja raastautuu yhä edelleen...

Sun sanas satuttaa, ne voi lopulta tappaa.
Ne raatelee ja lopuks nurkkaan nakkaa.
-Ei säästele, vie kaiken kokonaan.

Suuni vaan kuivaa, sanat hukkuu ilmaan.
En pysty puhumaan, tärinä ei lakkaa olleenkaan.
Vapisen kauttaaltani ja itken lopulta itseni uneen.

Unes kaikki on hyvin, en sua enää nää.
Oot hävinnyt mielestäin, sydämestäin.
-Herätessänikään en muistais mitään.

...Olisikin kaikki niin mustavalkiaa, helppoa.
En voi vaan kadottaa sua kokonaan, vaik kui satuttaisit.
Sä oot vaan vieny multa jalat alta ja sydämen kokonaan.

AHISTAA

oon vain pieni tyttö, joka pyristelee kahleistaan.
irti ei pääse millään, vaik kuinka tahtoisikaan.
liian kiinni menneisyydes, ei huolta huomisesta.

kahleet vaan puristaa ja tiukentaa otettaan.
revitty ja piesty, hajalle saatu kokonaan.
pala palalta kerää vaan voimia irrottautua.

ei mikään tuo onnistumista, kaikki pettymyksiä.
luottoakaan löydy mistään, pelkkää valhetta.
paikalle vaan jää, enää jaksa ja lopulta luovuttaa.

kuitenkin jokin toivenripe auttaa elämään.
kyllä vielä päivä tulee, kun taas jaloillaan.
luovuttaa voi, mutta ei koskaan kokonaan.

vuosisadan rakkaustarina, virtaa kyynelinä poskillani.
tukehduttaa haavoina sydämessäni. mielessäni kuva pojasta.
täynnä rakkautta, täynnä kipua.
en tahtoisi unohtaa, en kuulla sanoja
..se on ohi nyt

mielessäni sanat muistuttaa
kasvoillani kyyneleet
tuntuu ettei loppua tule koskaan

oltiin kaunista... oltiin rakkautta...
oltiin vihaa ja kaikkea mitä se sisältää...

mut sä oot kuite se lopulta jonka peli perii,
mähän en koskaan menettänyt mitään.
osan elämästäni vain, liian paljon kai?
palan sydämestäni ja sielustani.

sydän ja sielu voi olla kateissa, ruumis tyhjänä.
kyyneleet repii verta silmistäin, naama mustana.
kroppa pelkkää tyhjää, kaiken kadottaneena.
mitään ei jäljellä, mitään ei löydettävissäkään.

pala palalta voi hävitä, ehkä joskus vielä palat kerätä.

ehkä oonkin oppinut oleen vahvempi ku kukaan muu!
vaikka tuntuu etten jaksais, tajuun ehkä vihdoin etten oo ainut.

sä ehkä kidut paskas niinkö mä, tai sit sulla ei kiinnosta vittuakaan.
mitä vitun välii, mä voin olla kylmempi ku kukaan muu, enkä lämpene enää.
jos sitä multa tälläkertaa vaaditaan. mut turhaa sä sit enää tuut mun lähellekään.

vaik sä oisit kui kylmä mulle, mä en lopeta lämpeenemistä sulle kulta.
mut jos sä sitä tosiaan vaadit, ei se ainakaan helpota tilannettas tulevaa.

voin mäkin olla kylmä, ja tunteeton. ja sitä todellakin tuun olemaan.
kadu ja pala liekeis kulti, sä oot nyt mulle vain leikkii mennyttä.
en tuu enää luokseks palaamaan, tai sua lähelleni päästäänkään.

mä oon nyt vahva, tai ehkä aluks vaan esitän, mut mun kuorta ei voi rikkoa.
mä pidän kaiken heikkouden sisälläni, ja säkään et enää siihen yletä.
sit kun tarpeeks oon vahvistunut, sä oot se joka tulee sen näkeen.
ei sulla oo muhun enää mtn vaikutusta, peli sut perii ja mut menetät ainiaks.

HYVÄSTI, rakastan kyl aina, mut tunteet ei tuu aina riittään pelkästään.

pakotit mut lähtemään, vaik tiesit ettei mua mikään odota.

joskus kun luulee että kaikki on täydellistä, kaikki hajoaakin sirpaleiksi niillä sekunneilla, niinkuin täydellinen maljakko kun luulee säilyttävänsä sitä kuin kukkaa kämmenellä ja hajottaa sen silti.

mikään ei ole koskaan täydellistä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. se on kaikkien hyvä muistaa.

älä pidä yhtäkään hetkeä tai ihmistä itsestäänselvyytenä, äläkä koskaan luota siihen että joku olisi luonasi aina. voi tapahtua mitä tahansa, ja menetät jonkun tärkeimmän, hävität hetken parhaimman.

siirrät rakkaittesi näkemistä huomiseen, aina vain seuraavaan. et jaksa, et kykene liikkua heidän luokseen. mietit vain että teillä on aikaa.

mitä jos ei olekkaan? mitä jos juuri hän kenet eilen jätit näkemättä olisikin jo huomenna poissa? mitä tekisit?

katuisit ainakin että laiminlöit, pidit itsestäänselvyytenä häntä ja luotit että hän olisi luonasi aina. olisit halunnut palata takas ajassa ja viettää sen viimeisen päivän vielä hänen kanssaan.

vietä ympärillä oleviesi rakkaiden kanssa aikaasi, nauti joka hetkestä. kerro heille kuinka välität ja pysyt aina heidän rinnallaan. jokainen hetki voi olla viimeinen...

mut miksi kaikki kaunis katoaa? ja hyvä häviää?

Sä olit syy jatkaa huomisee, mikä saa mut nyt jaksaan?! Sä sait mut jaksaan kaiken paskan ja sait uskoon et kärsimys tekee musta viel vahvan. <3