IRC-Galleria

Jos kosketan kerran, ihan kevyesti vain. Rikkoudutko kosketuksestani?
Jos painan käteni käteesi, kietoudun sinuun hellästi. Murrutko painostani?
Jos annan itseni rakastua, kulkea tuulissa mukanasi. Rakastaisitko sinä minua?
Sillä jos kosketat mua, jos kietoudut minuun, minä rakastun.

oli vain hyvä olla, kuunella musiikkia ja istua. kaikki tapahtui niin nopiaa.
loppu se hyvän olon tunne, kun sisimmän valtas pelkkä pelko ja kauhu.
yhtäkkiä niin huomaamatta kaikki yllätti. hetkellinen hiljaisuus.
jännittyneisyys ja pelko kasvoilla, rytinä ja tajuton pauke.

lopulta viimeinen kolahdus ja sen jälkeen säikähtänyttä huutoa.
toimitaan vaistomaisesti, ulos ja kauemmas. rauhoitutaan.
mietitään miten toimitaan, kaikilla on kaikki hyvin. vähän päätä jomottaa.
aluks kaikki näytti paljon pahemmalt, mut onneks ei kuitenkaan.

olis voinut käydä siinä vauhdissa miten vain, kaikki huokaavat.
vaikka vituttaa, mieles kuiten vain hymy, onni siit et ketään ei satu.
matka tyssää siihen, kulkuneuvo rytys, kuuluu vain kirosanoja.

ei pakkaseen tarvinut kuite jäädä paleleen, viel hyvii ihmisii löytyy.
tuntuu hyvältä päästä ulkoa pois, vaik viel mieles kuva luisusta.
kroppa paikallaa, mieli vaeltaa muualla. tutkii ihmisii ympärillä.
reaktiot kaikilla erit, huojentunut olo näkyy kaikista, vitutus vallannut.

kun autost ulos astutaan, löytyy viel pala huumorii ja viel tajutaan,
kulkuneuvot on lopulta vaan rihkamaa, ja elämä kultaakin kalliimpaa.
tää ilta sai vaan taas muistamaan, kuinka täytyy elääkään.
liian vähän aikaa kertoo teille kuinka rakastan, siis RAKASTAN.

on niin hyvä olla ja tietää et kaikki järjestyy, eikä niin kallistakaan.
vakuutus korvaa kulkuneuvon, henkee ei korvata rahallakaan.
te teitte mun illasta parhaan, ja piditte huolta vaik näytti kaikki pahalt.
ei tää tapaturma ollu ensimmäinen, toivotaan et viimeiseksi jää.
kuhan mun ei tarvi teistä koskaan tulla luopumaan, liian lähellä sydäntä.<3

ONNI ONNETTOMUUDES.

ojennat kätes ja hoen vaan et tahtoisin unohtaa.
annat korun ja vaik tahtonutkaan, säästän sen silti.

vaik sun kätes on siin ja mä tiedän et ei pitäis,
mä pyydän ettet vaan irti päästäisikään silti.

sydän mun kaulas pitää mut kiinni sussa,
en korua irroita vaik sä luovutat, mut silti.

-vaikken tuu sua saamaan, niin silti sua kaipaan.
koita tajuu et oot mulle ku pala taivaalt.

-ei kukaan mua saa nauraa, sä olit ainoo.
oikeesti oot vaan yks ja ikuisesti ainoo.

uutta aamuu nousevaan, muuta odottanutkaan.
vierestäs saan herätä ja pitää edelleen kädestäs.

ohan tätä jo ootettukin, ja lähtökin vaan lähenee.
tänään varattiin ja maksettiin liputkin ja kaikkee.

lopulta pistää vaan miettiin et onko tää se mitä halunnu?
onko tää se vapaus mitä oon tähän asti hakenut?

mietin vain onko liian vaikeaa olla erossa perheestä,
erossa ystävistä ja kaikesta niin kauan. joulunkin.

ei, en oo tätä retkee perumas, tää tulee mua kasvattaan.
muuttaan kaikinpuolin ja unohtaan kaiken pahan menneestä.

oon nyt vahvempi kuin koskaan ennen, enkä enää..
enkä enää tee niitä samoja virheitä uudelleen.

oon kasvanut ja oppinut, ja nyt viel kun saan omaa aikaa.
omaa rauhaa ja etäisyyttä kaikkeen, jopa perheeseenkin,
ei mikään pysty mun päätä enää kääntää valheeseen.

PUERTO RICO, GRAN CANARIA 101107->020208<sydän>
^^tosta ajasta tuun ottaan kaiken irti, en tuu siel itkeen ikävää!
en tuu miettiin tehtyjä virheitä, enkä mitään muuta mennyttä.

Vihaan sinua ihminen, jäljitin sen,
jäljitin sen kadonneen lauseen.
Vihaan sinua ihminen, kadonneet
kolme sanaa, olikin jo aika vaihtaa suuntaa
Vihaan sinua ihminen, ei minulta mitään puutu,
näillä mennään ei mikään muutu!

Se miksi emme saaneet yhteiseen tulevaisuuteen mahdollisuutta on arvoitus. se on kai yhteisten valintojemme summa. valheidemme tappava verkko.

Ikuisesti voi olla unelmia meistä, voi uneksia kaikesta yhteisestä. mut nyt on aika kaikki särkee, helpommalla kai näin pääsee. Kaikki revittynä verillä.

Monta kertaa väärä valinta tehty ja sekoitettu pakkaa liikaa. Nyt oravan pyöräs molemmat ja ote ei hevin irtoo. Tuska vaan kasvaa ja rakkaus muuttuu vihaks.

Sä kerrot kuinka välität, kuinka tää kaikki sua suututtaa. kerrot kuinka tää kaikki on sullekin niin vaikiaa, muttet sitä nää, kuinka tää satuttaa. teot puhuisivat puolestas.

mikä sä oot mulle sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin?
sähän ite jaat rakkauttas koko kaupungille, muille ku sun pitäis.

mikä sä oot mun tekemisiä rajoittaan, tai niistä välittään.
ei sulla lopulta kiinnosta kuitenkaan, se joku ainoa..

kato mitä nää vuodet on tehnyt meistä, yhteen kasvettu eikä meidän rakkautta voi viedä väkisinkään. sä oot siin ja mä täs, eikä tää muutu täst milloinkaan.

vaik kuinka sä koskaan tahtoisitkaan, en mä tuu meistä luopumaan. tiedän et säkin sen viel tajuat, ei meitä eros kukaan oo pitänyt ennenkään.

päivät menee, tunnit kuluu, vuodet hupenee.
sä vain mun mielessäin, etkä poiskaan mee.

illat pimenee, yöt hukkuu, aamut koittaa.
mut tiedän et meidän rakkaus viel voittaa.

kun mustavalko teevee muuttu värilliseks,
niinkai mulle kävi, sä olit jotain mitä mä venasin koko elämäni.