Sanas painuvat syvälle mun mieleeni,
iskien repien samalla rintaani...
-Ne ei unohdu, ne kulkee aina mukana.
Jokainen sana pilkkoo minua entistä enemmän halki,
kyyneleitä silmissä, sydän riepaleina
ja raastautuu yhä edelleen...
Sun sanas satuttaa, ne voi lopulta tappaa.
Ne raatelee ja lopuks nurkkaan nakkaa.
-Ei säästele, vie kaiken kokonaan.
Suuni vaan kuivaa, sanat hukkuu ilmaan.
En pysty puhumaan, tärinä ei lakkaa olleenkaan.
Vapisen kauttaaltani ja itken lopulta itseni uneen.
Unes kaikki on hyvin, en sua enää nää.
Oot hävinnyt mielestäin, sydämestäin.
-Herätessänikään en muistais mitään.
...Olisikin kaikki niin mustavalkiaa, helppoa.
En voi vaan kadottaa sua kokonaan, vaik kui satuttaisit.
Sä oot vaan vieny multa jalat alta ja sydämen kokonaan.