joskus kun luulee että kaikki on täydellistä, kaikki hajoaakin sirpaleiksi niillä sekunneilla, niinkuin täydellinen maljakko kun luulee säilyttävänsä sitä kuin kukkaa kämmenellä ja hajottaa sen silti.
mikään ei ole koskaan täydellistä ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. se on kaikkien hyvä muistaa.
älä pidä yhtäkään hetkeä tai ihmistä itsestäänselvyytenä, äläkä koskaan luota siihen että joku olisi luonasi aina. voi tapahtua mitä tahansa, ja menetät jonkun tärkeimmän, hävität hetken parhaimman.
siirrät rakkaittesi näkemistä huomiseen, aina vain seuraavaan. et jaksa, et kykene liikkua heidän luokseen. mietit vain että teillä on aikaa.
mitä jos ei olekkaan? mitä jos juuri hän kenet eilen jätit näkemättä olisikin jo huomenna poissa? mitä tekisit?
katuisit ainakin että laiminlöit, pidit itsestäänselvyytenä häntä ja luotit että hän olisi luonasi aina. olisit halunnut palata takas ajassa ja viettää sen viimeisen päivän vielä hänen kanssaan.
vietä ympärillä oleviesi rakkaiden kanssa aikaasi, nauti joka hetkestä. kerro heille kuinka välität ja pysyt aina heidän rinnallaan. jokainen hetki voi olla viimeinen...
mut miksi kaikki kaunis katoaa? ja hyvä häviää?
Sä olit syy jatkaa huomisee, mikä saa mut nyt jaksaan?! Sä sait mut jaksaan kaiken paskan ja sait uskoon et kärsimys tekee musta viel vahvan. <3